Pelasta niityt, ryhdy kasvivärjäriksi

Jokakesäinen vakiopuheenaihe ainakin puutarhaharrastajien joukossa ovat haitalliset vieraslajikasvit, jotka hallitsemattomasti rellestävät pientareilla ja kotipihoilla. Esimerkiksi kauniisti kukkiva lupiini on äärimmäisen kilpailuhenkinen, joka hyvin määrätietoisesti ryöstää tilan muilta kasveilta. johanna kivimäki Se löytää helposti oman paikkansa alueelta, jossa ei ole paljoa ravinteita. Eikä mene kauaakaan, kun se on ojan reunaan ilmestyessään ottanut jo koko niityn itselleen. Asiantuntijat sanovat, että nyt on jo liian myöhäistä päästä lupiinista kokonaan eroon, mutta sen leviämistä voi silti yrittää rajata vaikkapa niittämällä.

Vaikka lupiinia moni jopa vihaa, yksi porukka kuitenkin oikein odottaa lupiinin kukintaa. Se on kasvivärjääjien porukka, joka on koko pitkän talven neulonut villasukkia kesän lämmöstä ja väripatojen porinasta haaveillen.

Minäkin olen tehnyt muutamia kasvivärjäyskokeiluja. Värjääjä siis keittää kasveista värilientä ja käyttää sitä esimerkiksi villalangan värjäämiseen. Värjäyksen hauskuus on siinä, että lopputulosta ei yleensä osaa ennalta arvata.

Oma väriskaalani on vaihdellut haalean vaalean keltaisesta upeaan syvään vihreään, mutta kaikista erikoisinta väriä olen saanut violeteista lupiinin kukista. Niistä tulee jäänsinistä väriä, jota voisi kuvata myös Frozen-prinsessojen siniseksi.

Kesäkuussa lupiini puhkeaa kukkaan. Silloin värjäri vetää saappaat jalkaansa ja lähtee keräyshommiin. Kasvivärjäystä varten kukkia tarvitaan kunnon nippu tai ämpärillinen, joten harrastaja saattaa perata isonkin alueen lupiineista saadakseen riittävästi materiaalia.

Värjääjä kerää lupiinit varsineen päivineen tai sitten varresta riivitään pelkät kukat talteen. Kumpikin tapa on ympäristölle hyväksi, koska lupiinin siementen kehittyminen ja leviäminen estyy.

Violetit kukat laitetaan väripataan ja lasketaan vettä päälle. Lientä lämmitetään varovasti ja huolehditaan, ettei se kiehu. Jos se pääsee kiehumaan, sininen väri on mennyttä. Paras on, jos pystyy pitämään lämpötilan noin 80 asteessa. Siten saa aikaiseksi punertavaa lientä, joka muuttaa valkoisen villalangan siniseksi. Taika tapahtuu ihan siinä silmien edessä.

Toki myös lupiinin lehdet ja varret ovat käyttökelpoista materiaalia ja ne voi laittaa toiseen pataan. Tätä keitosta saa huoletta keittää. Varsien antama väri on raikkaan kellertävän vihreää. Ihan kaunista sekin.

Nyt kun kesän reissut on monilta osin peruttu, suosittelen kokeilemaan kasvivärjäystä. Kotikeittiön sijasta värjäysstudio kannattaa virittää ulos. Värjäys on hidasta ja vaatii aikaa päivän tai kaksikin kaikkine valmisteluineen, mutta lopputulos todennäköisesti yllättää. Kasvivärjäys on ympäristöteko, josta päivänkakkaratkin kiittävät.

 

Johanna Kivimäki

johanna@oivaseutu.fi