Päihdetyön viikko: Kannabiksesta tarvitaan asiallista tietoa

kannabis valistus nuoret ehkäisevä päihdetyöEnnaltaehkäisevää päihdetyötä tehdään kaupungin eri toimialoilla, eimerkiksi nuorisotyön tavallisessa arjessa. Päihdeviikolla on esillä materiaalia niin nuuskasta, kannabiksesta kuin tupakastakin.

IKAALINEN. Tällä viikolla vietettävä ennaltaehkäisevän päihdetyön viikko näkyy Ikaalisissa kaupungin eri toimialoilla aina nuorten parissa tehtävästä arkisesta työstä lähtien.

Vienolan nuorisotiloilla ohjelmassa on muun muassa mielen ja kehon rentoutusilta, ja smoothieiden kokkailua. Lisäksi näkymää vääristävät ”kännilasit” päässä voi kokeilla ilman veressä olevia promilleja, millaista liikkuminen olisi humalassa.

Neuvolassa on infopaketti tupakasta ja alkoholista odottaville perheille.

Ikatalla kokemusasiantuntija vierailee kertomassa alkoholista, ja suuhygienisti tulee pitämään suun kunnon pop up -tarkastuksia tupakoitsijoille ja nuuskaajille. Starttipajalla ja etsivän nuorisotyön teemana on kannabis, joka on myös viikon valtakunnallinen teema.

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa päihdetyönohjaaja kysyy asiakkailta viikon aikana, mitkä elämässä voisivat olla tärkeitä asioita, joilla päihteiden haittoja voisi ehkäistä ja vähentää.

 

Pitäisikö kannabis dekriminalisoida?

Valtakunnallisena teemana oleva kannabis on juuri nyt ajankohtainen senkin vuoksi, että eduskuntaan on etenemässä lakialoite kannabiksen käytön dekriminalisoimisesta eli siitä, ettei käyttö olisi rangaistavaa.

Ikaalisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden päällikön Kari Holman mukaan asia on ristiriitainen.
– Muutos voisi helpottaa käyttäjien hoitoon hakeutumista ja ehkäistä leimautumista. Dekriminalisoinnilla pyrittäisiinkin vähentämään sosiaalisia haittoja. Yleensä kuitenkin ajatellaan niin, että käytön helpottaminen lisää käyttöä ja se taas lisää käytöstä aiheutuvia ongelmia. Tämä taas toisi kustannuksia yhteiskunnalle.

Kannabis herättää helposti erisuuntaisia mielipiteitä. Sitä kuten alkoholiakin käytetään mielihyvän saamiseksi, mutta kääntöpuolena ovat erilaiset haittavaikutukset, ja osalle kannabista kokeilleista muodostuu riippuvuus.
– Jos joku vuosiakin käyttää kannabista, se ei tarkoita automaattisesti, että hän olisi narkomaani. Yksilötasolla ei kuitenkaan voida etukäteen tietää, kuka jää koukkuun vaikka vain pelkästä kokeilusta.

Saman hyvän ja pahan kädenväännön voi toki sanoa alkoholistakin, joka maailmanlaajuisesti aiheuttaa eniten päihdehaittoja.

 

Riippuvuus vaatii aina käyttöä

Kannabiksen aiheuttama riippuvuus voi olla psykologista ja sosiaalista, mutta runsas pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta. Sen tuomia haittoja kuvataan usein jumittumisena ja jämähtämisenä.
– Ihminen ei kykene ryhtymään, on pysähtyneisyyden tila, apaattisuutta, eristäytyneisyyttä. Voi tulla myös paniikkikohtauksia ja pelkotiloja. Usein tämä kehittyy pikkuhiljaa. Moni huomaa samoja oireita myös käytön aikana.

Tutkimuksien mukaan yhdeksällä prosentilla kannabista koskaan käyttäneistä on riippuvuuden kehittymisen riski. Jos kannabista käyttää jo murrosiässä, riippuvuuden riski on yhdellä kuudesta, ja päivittäinen käyttö kasvattaa riskiä edelleen.
– Jos päätyy käyttämään päihteitä, pitäisi olla tietoinen siitä, mitä on tekemässä. Riippuvuus vaatii aina käyttöä.

Ikaalisissa ehkäisevää päihdetyötä tekee moniammatillinen toimielin, johon kuuluvat koulut, oppilas- ja opiskelijahuolto, hyvinvointikoordinaattori, neuvolan lääkäri. Yhteistyötä tehdään myös muun muassa poliisin kanssa.

Ehkäisevää työtä on Holman mukaan hyvä suunnata nuoriin. Keinona on asiallisen tiedon jakaminen, keskustelu ja vaihtoehtojen tarjoaminen päihteille. Sen sijaan vaaroilla pelottelu ei toimi.
– Nuoret ovat fiksuja ja osaavat ottaa asioista selvää, ja uhkailu vie uskottavuuden koko ehkäisevältä työltä. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin päihteisiin liittyviä asioita.

Jos päihteitä käytetään, aloittamisikää pitäisi saada nostettua mahdollisimman korkeaksi. Osittain tämä liittyy aivojen kehitykseen, ja lisäksi valintojen voi ajatella olevan valistuneempia, jos ne tehdään varttuneemmassa iässä.

Tärkeää on myös syrjäytymisen ehkäisy. Vanhempien puolestaan kannattaa olla kiinnostunut nuorten elämästä, ja siihen kuuluvista asioista kannattaa keskustella.
– Päihdeogelmilta suojaa ja myös niille altistaa kokonaisuus, jossa on niin biologisia, psykologisia kuin sosiaalisia tekijöitä.

 

Liisa Raipala