Ovatko valtavat hiekkaharjut jättiläisten tekosia?

Vanhan kansan tarinat ovat kiehtovia. Peikot, tontut, maahiset ja muut tarinoiden olennot peilaavat sitä, millainen käsitys entisaikojen ihmisillä on ollut maailmasta: erilaiset yliluonnolliset asiat kuuluivat ihmisten elämään uskomuksina, tapoina tai vaikka arkisina taikoina.

Paikallisesti tietoa kansanperinteestä on koonnut kansien väliin Ikaalisten Juhtimäessä syntynyt Matti Vuorikoski kirjassaan Seitsemisen kylät – kansanperinnettä seleen takaa. Kirjasta on enemmän toisaalla tässä Oivan numerossa, mutta nyt en malta olla tarttumatta vielä erääseen, jättiläisistä eli hiisistä kertovaan tarinaan.

Ihmistä on varmaan aina kiehtonut se, miten erilaiset luonnonmuodostelmat ovat syntyneet. Tähänkin yliluonnollinen maailma tarjosi selityksen jos toisenkin, ja tarinat levisivät kansan keskuudessa suusta suuhun. Monen erikoisen paikan uskottiin olevan jättiläisten eli hiisien synnyttämiä, ja moni paikannimi alkaakin hiisi-sanalla.

Oli riemastuttavaa huomata, että vanhan kansan tarinoista löytyy selitys itsellenikin lenkkipolulta tutuksi tulleelle Ikaalisten Vatulanharjulle. Unohdetaan siis hetkeksi tämän päivän geologia ja tieto jääkauden ja sen sulamisvaiheen tekosista, ja hypätään jättiläisten matkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikaalisista tallennetun tarinan mukaan Ikaalisten jättiläinen kuljetti hameessaan hiekkaa Pohjankankaalta Hämeenkyrön suuntaan, kun helma repesi. Maahan varisi hiekkaa, josta syntyivät Jämin Soininharju ja Jylllin harjut. Jyllinkosken rannalla hiisi korjasi taakkaansa.

Matka jatkui, kunnes vastaan tuli Hämeenkyrön jättiläinen. Se repi Ikaalisten jättiläisen esiliinan nauhat, jolloin putosivat loput hiekat. Näin syntyi jyrkkä Vatulanharju.

Tämäkös synnytti jättiläisten välille kiistan. Ne kaivoivat kumpikin itselleen kuopan, ja niissä lymyten aloittivat kalikanvedon. Tässä ottelussa Ikaalisten jättiläinen tempaisi riitakumppaninsa kuopastaan sellaisella voimalla, että tämä ilmalentonsa päätteeksi synnytti vielä kolmannen kuopan. Siinäpä kelpo selitys harjujen suppakuopille.

En tiedä, mitä harjukuoppia tarina tarkemmin tarkoittaa. Jos kyse on Jämin Koivistonvadista, onpa täytynyt olla mahtavan kokoinen jättiläinen, jonka maahan tömähtäminen on tämän ”vadin” synnyttänyt. Eipä ole vanha kansa mielikuvituksensa lentoa ainakaan liikaa suitsinut.

Pitääpä seuraavan kerran Vatulanharjun päälle kiivetessä muistaa, että eipä olisi sieltäkään avautuvia yllättävänkin hienoja maisemia ilman jättiläisten tekosia. Näyttäisiköhän samalta, jos pääsisi ihmettelemään maailmaa jättiläisen olkapäällä keikkuen?

Se vain tässä jää askarruttamaan, että ei kai tuossa taistelussa vain samalla alkanut ikaalilaisten ja hämeenkyröläisten ikiaikainen kalikanveto?

 

Liisa Raipala
ei ole nähnyt harjuilla kulkiessaan jättiläisiä