Oppia idoleilta

Ajatellaanpa, että asioit kaupassa. Kaikki on sujunut hyvin. Päivä on aurinkoinen, tuotteet ovat löytyneet vaivatta, niissä on parasta ennen -päiväykset kaukana ja tuttujakin on tavattu. Sitten tulet kassalle. Oletetaan, että kassanhoitaja ei jostain syystä tervehdi. Latelee vain totisena tavarat hihnalta ja ilmoittaa hinnan. Millainen tunne jää? Vähän nyreä. Missä käytöstavat, ajattelet varmasti itseksesi. Kaikki kauppareissun tuomat mukavat kokemukset pyyhkiytyvät kerralla pois. Jos kassanhoitaja tervehtii, tilanne on jo parempi. Mikä on tervehdys? Lyhimmillään hei tai moi. Nämä kolme kirjainta tekevät paljon. Ja jos kassanhoitaja vielä hymyilee, kokemuksesi on jo pitkälti positiivinen. Olipa mukava kauppareissu ja niin miellyttävä ihminen siinä kassalla, ajattelet. Hymy. Se ei vaadi mitään muuta kuin sen hymyn.

Monesti kuulee sanottavan, että ensivaikutelma ratkaisee. Millaisen kuvan uusi henkilö itsestään antaa, kun hänet tapaa ensimmäistä kertaa? Tervehtiikö? Hymyileekö? Katsooko silmiin?

Nämä kaikki ovat pieniä asioita, mutta ne ovat merkityksellisiä. Ihmiseen tekee joko hyvän tai huonon vaikutuksen yllättävän pienet asiat.

Näin pienillä asioilla on vaikutus oikeastaan ihan kaikkeen. Mitä niiden tekeminen vaatii meiltä? Hymyillä ei aina jaksa, mutta edes se tervehtiminen. Kyllä kolme kirjainta sentään irtoaa päivänä kuin päivänä, varsinkin kun kaksi niistä on helposti lausuttavia vokaaleja. Tosin hymykin on asennekysymys. Juttelin taannoin erään maailmallakin kuuluisan suomalaisen kanssa. Toisinaan hänet pysäytetään kadulla ja pyydetään yhteiskuvaan. Kysyin, haittaako se koskaan. Hän vastasi: minun elämästäni menee yhteiskuvaan ehkä kymmenen sekuntia. Jos se riittää hyvän mielen antamiseen toiselle, se on hyvin käytetty kymmenen sekuntia. Mielestäni tämä on niin hyvä ohje, että sitä tulee aina kantaa mukana.

Idolit tosiaan esittävät tässä isoa roolia. Satuin näkemään videon, jossa pieni HPK:n kannattaja oli tehnyt suosikkipelaajalleen kyltin, jossa ehdotti paperi, kivi ja sakset -peliä kiekosta. Alkulämmittelyjen aikana tämä pelaaja näki kyltin ja pelasi lapsen kanssa pleksin läpi peliä. Kaksi ensimmäistä päättyi pelaajan voittoon, mutta kolmannen voitti lapsi. Palkkioksi voitosta pelaaja heitti tälle kiekon ja antoi lopuksi pleksin läpi läpyn.

Olen varma, että lapsi muistaa tämän vielä kauan, aikuisenakin. Eikä se vaatinut pelaajalta kuin pienen hetken lämmittelyaikaa. Pelaaja ei menettänyt käytännössä mitään, mutta antoi paljon ja sai todennäköisesti hyvän mielen ennen ottelua.

Muistetaan ottaa oppia idoleista ja huomoida toiset. Pienillä eleillä.

 

Tuukka Olli