Onnellisuus on vain sivutuote

Ajauduin muutama kuukausi sitten väittelyyn Jodelissa toisen käyttäjän kanssa. Jodel on viestintäsovellus, jossa ihmiset voivat puhua anonyymisti toisilleen ilman nimimerkkejä tai profiilikuvia. Toisin sanoen: käyttäjät huutelevat puskista toisilleen.

Väittelimme onnellisuudesta. Kohtaamani käyttäjä väitti, että politiikassa tehdään päätöksiä, jotta ihmiset olisivat onnellisia. Itse taas väitin, että päätöksiä tehdään, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus tavoitella asioita, jotka tekevät meidät onnellisiksi.

Julistauduimme molemmat väittelyn voittajiksi, mikä ei varmaan yllättänyt muita keskustelua seuranneita käyttäjiä ollenkaan. En ota kantaa siihen, kumpi oli oikeassa tai vähemmän väärässä.

Onnellisuus on monelle nykyään pakkomielle.

Sen tavoittelu kuulostaa todella jalolta päämäärältä, mutta kuvio ei ole niin yksinkertainen. On myös hyvin kyseenalaista, onko pelkän onnellisuuden tunteen tavoittelu viisasta.

Kaikkihan me haluamme olla onnellisia. Kaikki eivät kuitenkaan pysähdy miettimään, kannattaako heidän tavoitella itse onnellisuuden tunnetta vai merkityksellisiä asioita, jotka tekevät heidät lopulta onnelliseksi.

Kanadalaisella psykologian professorilla Jordan Petersonilla on mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta. Hänen mukaansa onnellisuus on vain sivutuote, joka syntyy merkityksellisten asioiden ansiosta.

Jos keskittyy liikaa hetkelliseen onnellisuuden tunteeseen, se voi johtaa huonojen päätösten tekemiseen. Huonot päätökset taas voivat vaikuttaa pitkällä aikavälillä negatiiviesti onnellisuuteen. Sen takia merkityksellisten asioiden tavoittelu on järkevämpää. Merkitykselliset asiat eivät tee heti onnelliseksi, mutta niillä on positiivinen vaikutus pitkällä aikavälillä.

Pahimmillaan onnellisuuden tavoittelu voi johtaa siihen, että alkaa vältellä ikäviä ja työläitä asioita. Asioiden välttely voi taas johtaa siihen, että muidenkin elämä vaikeutuu. Onko onnellisuuden tavoittelu aina edes vastuullista toimintaa? Mitään yksinkertaista vastausta tuskin on olemassa.

Oliko tämän kolumnin kirjoittaminen kovin onnellinen prosessi?

Ei oikeastaan, sillä se eteni hitaasti ja tahmeasti.

Tulen kuitenkin hyvälle tuulelle nähdessäni tämän valmiissa lehdessä.

 

Arttu Heinämäki