Omistautuminen ja ammattitaito näkyvät kuvassa

Jukka-Pekka Wikman tatuointi tatuoijaJukka-Pekka Wikmanin asiakaskunta on kansainvälistä. Taiteilijan mukaan vain Aasia ja Australia ovat vielä valloittamatta.

IKAALINEN. Ensimmäinen kerta jännittää aina. Varsinkin kun tietää, että jälki on pysyvä ja elinikäinen. Jukka-Pekka Wikmanin työ näkyy kirjaimellisesti iholla, ei enempää eikä vähempää.
– Muistan ensimmäisen tatuointini hyvin. Olihan se outoa, kun yhtäkkiä edessä oli pohje ja siihen piti sitten alkaa tehdä kuvaa.

Ennen kuin tuohon pisteeseen oli päädytty, taiteilija oli pitänyt kyniä ja maalaustarvikkeita käsissään jo hyvän aikaa.
– Ala on kiinnostanut minua jostain syystä aina. Mitään muodollista taidealan koulutusta minulla ei ole. Olen vain tykännyt piirtämisestä ja maalaamisesta. Monen mutkan kautta päädyin lopulta tatuoijaksi.

Wikmanin ura tatuointien parissa käynnistyi Tampereelta ja Putka-nimisestä yrityksestä, jossa taiteilijanimellä JP tunnettu ikaalilainen vietti kaikkiaan kuusi vuotta.

Nyt työhuone sijaitsee Ikaalisissa, mutta ihotaiteilijan löytää lisäksi tatuointistudio Flakesta, joka sijaitsee Tampereella. Käytännössä toiminta-alueena on kuitenkin koko planeetta.
– Työskentelen nykyään ympäri maailman poislukien Aasia ja Australia.

Tatuointi alkaa, kun kuvan ääriviivat on siirretty iholle oikeaan paikkaa ja asentoon.

 

Oppilaasta mestariksi

Ammattimainen tatuointi vaatii vakaata kättä, suolapatsaan hermoja ja valtavasti keskittymiskykyä. Oikotietä ammattiin ei Wikmanin mukaan ole. On oltava valmis tekemään töitä.
– Ja sen lisäksi vielä enemmän töitä.

Käytännössä tapoja aloittaa on kaksi. Ensimmäinen vaihtoehto on, että opettelee kaiken omatoimisesti, hankkii tarvittavat välineet itselleen ja etsii henkilön, joka suostuu koekaniiniksi.
– Parempi vaihtoehto kuitenkin on se, että pääsee kokeneen ammattilaisen oppiin. Näin välttää pään hakkaamisen seinään ja ennen kaikkea oppii, mitä kaikkea tatuointi vaatii hygienian ja aseptiikan näkökulmasta.

Kahta viimeistä ei Wikmanin mukaan voi korostaa liikaa. Riskit ovat ilmeiset.
– Jokainen tatuointi tarkoittaa käytännössä avohaavaa. Välineiden tulee olla ehdottoman puhtaita, muuten mitä vain voi sattua.

Matka paperilta iholle on iso ja vaatii itseluottamusta. Wikman kertoo, että suurin ero löytyy työskentelytavasta.
– Paperin voi aina kääntää, jos jokin viiva tuntuu vaikealta piirtää. Ihmistä on taas paljon hankalampi siirtää itselleen edulliseen asentoon.

Materiaalina iho on myös herkkä. Jälki pitää jäädä, mutta liian kauan tatuointikoneen neula ei saa orvaskedellä viipyä.
– Tatuoinnin tekee helposti yli. Tarkoitan sitä, että jos yhtä kohtaa työstää liikaa, iho menee rikki liian syvältä. Se puolestaan vaikeuttaa aikalailla kaikkea parantumisesta alkaen.

Tuloksena voi olla tatuointi, joka on koholla tai levinnyt. Jälki säilyy kirjaimellisesti hautaan asti.

Tässä kohtaa kokemus astuu kuvaan. Myös silloin kun työtä on vasta opettelemassa. Niinpä Wikman palaa takaisin oppipoika mestari -asetelmaan. Kokeneempi kuvantekijä tietää, montako kertaa yhtä kohtaa voi käsitellä, ennen kuin vaarana on värin leviäminen tai arpeutunut iho.

Tatuointimalli suunnitellaan ja valmistetaan pitkälti digitaalisesti.

 

Tyypillinen asiakas on epätyypillinen

Wikman kertoo, että nykyään lähes kuka tahansa saapuu studiolle asiakkaaksi siinä missä aikaisemmin tatuointi oli marginaalisemman ihmisryhmän intohimo. Tämä on suurin ero entiseen.
– Asiakaskunta on laajentunut viimeisessä viidessä, kuudessa vuodessa todella paljon. Entinen työkaveri kertoi asiakkaasta, joka oli 90-vuotias hoitokodissa asuva rouva.

Tatuointiin liittyvät asenteet ovat myös muuttuneet.
– Yhä useammin tatuointeja halutaan näkyviin paikkoihin.

Vaikka asiakkaalta varmistetaan aina, haluaako tämä varmasti lähteä neulan alle, tietyt kehonosat herättävät Wikmanissa erityistä huolta.
– Kun kyseessä on kasvot, varmistan todella, todella huolellisesti, seisooko asiakas toiveensa takana sataprosenttisesti. Saatan jopa kieltäytyä kokonaan kuvan tekemisestä.

Ville Koivisto