Museopyöräilyllä

Jospa katsastaisin paikalliset museot, nämä lähinnä olevat sopivan pyörämatkan päässä. Polkaisen vanhan Monarkin liikkeelle.

Ensimmäisenä tulee vastaan tuttu Töllinmäki, jonka pärekatto loistelee uutuuttaan. Se on jo kolmasti uusittu museon historiassa, joka alkoi 1978. Kerran tölliä kohtasi tuhopoltto. Ennen katto katettiin talkoilla, nyt tehokkaana tilaustyönä Museoviraston tuella. Taas se pitää vettä seuraavat parikymmentä vuotta.

Katariina Hätönen esittelee museota viikonloppuisin. Sen peräkamarissa alkoi kirjallinen ura, joka johti maailman korkeimpaan tunnustukseen.

Retki jatkuu Heinijärveltä Hillun ohi Herttualaan. Poljen Kirmon mäen ylös ykkösvaihteella. Pian on edessä harvinainen asesepän museo, joka on vasta äskettäin saatettu esittelykuntoon. Sepän pajaa esittelee asiantuntevasti Pentti Ahlfors. Hänen isoisänsä isä Malakias perusti pajan 1871.

Suvun suora jälkeläinen tietää tarkalleen, kuinka paja on toiminut. Täällä on monet luodikot porattu ja rihlattu. Paja oli yhtäjaksoisesti toiminnassa lähes sata vuotta. Myös polkupyöriä on valmistettu ja muuta tarviketta.

Pirttiä esittelee niin ikään suvun jälkeläinen Pirkko Keskinen os. Ahlfors, Pentin sisar. Harvoin saa näin autenttisen opastuksen. Ollaan asepajan alkuperäisillä juurilla. Pirkko on syntynyt tällä paikalla. Katon rajassa on täytettyjä lintuja, pöydällä harvinainen korpimetso.

Seppien suvun tietotaito siirtyi taatan Väinön ja isän Ilmarin toimesta Tampereen asepajaan 1968.

Olipa kiintoisa käynti, suosittelen. Museo on harvoin auki, vielä kerran elokuussa. Kannattaa seurata menopalstoja ja nettiä.

Poljen Tättälän, Hämylän ja Kokkosen ohi kaartaen Kierikkalaan, missä on poikettava vielä Myllykoluun. Siellä vallitsee syvä hiljaisuus, heinä on miehen korkuista.

Opas Eija Luukkonen-Hakala puhelee mukavia ja kertoo, että kävijöitä on sentään riittänyt, vaikka teatteri on tyhjillään. Paikallisia käy vähemmän.

 

 

Jouko Jokinen vieraili vaimonsa ja appivanhempiensa seurassa Myllykolussa.

 

 

Kuin todisteena polkua pitkin saapuukin komea hahmo kuin itse Sillanpää. Lähemmäs tultuaan hän paljastuu Yleisradion päätoimittaja Jouko Jokiseksi seurueineen. Hän on liikkeellä vaimonsa ja appivanhempiensa kanssa, tapana on käydä joka kesä Myllykolussa.

Surkuttelemme Joukon kanssa hylätyn näköistä teatteria. Ooppera oli parina kesänä suuri menestys, Joukon mielestä siinä kaikki osatekijät osuivat kohdalleen. Nyt juuri olisi ollut loistava tilaisuus jatkaa toimintaa, kun yleisö on herätetty ja markkinakanavat vielä lämpiminä.

Samalla arvelemme, että tämä hiljaiselo on toisaalta aidosti sillanpääläistä. Museo vetää henkeä heinikon keskellä. Ehkä hetken lamaannus lataa ilmoille uusia ideoita.

Joukon anopilla on hyviä ehdotuksia. Nyt vain iloisia laulunäytelmiä, sellaisia kuin Talkootanssit tai Tukkijoella! Kannatan tätä ohjelmapoliittista linjanvetoa, ei muuta kuin toimeksi. Jos vain löytyisi joku asiasta päättävä taho.

Ajelen takaisin Villa Viehätykseen, minne ehdin juuri ilmoitetuksi lounasajaksi, mistä emäntä on hyvillään.

 

 

Panu Rajala