Mitä, jos tilaa on liikaa nykytarpeisiin?

Pääkirjoitus 9.5.2019

Liian isot ja nykytarpeisiin soveltumattomat tilat ovat monen kunnan ongelma. Muutama vuosikymmen sitten kunnissa oli huomattavasti enemmän väkeä töissä kuin tänä päivänä, joten käytössä olevat tilat olivat sen mukaiset. Rakennussuunnittelukin on vuosien mittaan kehittynyt niin, että aikoinaan toimivat tilat näyttävät tänä päivänä sokkeloisilta ja hukkaneliöiden osuus niissä suurelta. Kuntien omistuksessa on helposti tuhansia neliöitä ylimääräistä tilaa, jolle ei ole käyttöä ja jonka lämmittämiseen ja kunnossapitoon sulaa kymmeniätuhansia euroja vuodessa. Osa kunnista on jo ratkaissut ongelmansa myymällä ison osan omistamistaan kiinteistöistä. Esimerkiksi Ylöjärvi on hankkiutunut Viljakkalassa eroon suurimmasta osasta tiloistaan.

Hukkaneliöihin liittyy kuitenkin usein paljon tunnelatausta. Kuntalaiset älähtävät helposti, jos aletaan suunnitella tilojen myymistä tai käytöstä poistamista. Tämän päivän kunnilla ei kuitenkaan ole varaa ylläpitää aiempien vuosikymmenten kiinteistömassaa, vaan neliöt on mietittävä tarpeiden mukaan. Myös kiinteistöjen käyttökulut pitää saada kohtuulliselle tasolle, mikä tietää monessa kiinteistössä kalliita remontteja, jos esimerkiksi lämmitysjärjestelmä pitää päivittää nykyaikaiseksi.

Hämeenkyrössä selvitellään parhaillaan kunnantalon tulevaisuutta. Oman haasteensa sisäilmaongelmistakin kärsivän rakennuksen tulevaisuudelle asettaa museovirasto, joka edellyttää oman aikansa arkkitehtuuria edustavan rakennuksen säilyttämistä katukuvassa. Tilat ovat kuitenkin auttamatta liian suuret nykytarpeisiin, joten kunnalla on pohdinnan alla useitakin eri ratkaisuja, tuoreimpana ajatus yhteisestä virastorakennuksesta seurakunnan kanssa.

Kunnantalon tapauksessa syntyy ongelma, joka koskee monia muitakin isoja kiinteistöjä. Jos rakennukselle ei ole enää riittävästi käyttöä, miten sen ylläpitokustannukset jatkossa katetaan? On kohtuuton ajatus, että kunta pystyisi kutistuvilla resursseillaan lämmittämään ja hoitamaan neliöitä, jotka eivät ole säännöllisessä käytössä. Jos myyminenkään ei ole vaihtoehto, jääkö jäljelle enää paikalleen rapistuminen?

Katri Linnikko

Päätoimittaja