Missä olen viiden vuoden päästä?

Olen yksi niistä harvoista lukiolaisista, jotka ovat töissä – tai ovat jossain muualla kuin jo edesmenneen Siwan kassalla. Työn olen ottanut vastaan valistuneella mielenkiinnolla. Työskentelen täällä heinäkuun puoliväliin. Toimiva journalismi on demokratian elinehto ja tutustuminen tähän alaan tekemisen näkökulmasta on varmasti avartavaa.

Käyn F.E. Sillanpään lukiota ja syksyllä alkaa toivottavasti viimeinen vuoteni siellä. Ensimmäinen koitos ylioppilaskirjoituksissa on syksyllä, jolloin kirjoitan filosofian. Silloin selviää, ovatko kauhutarinat kirjoituksista totta vai tarua. Muuten en voikaan niihin valmistautua kuin kurkottelemalla kirjahyllyyn löytääkseni jonkun pölyttyneen opuksen täynnä sisäistettävää tietoa. Edellinen virke on tosin täyttä pötyä, sillä saan enemmän valmennusta kirjoittaa tekstejä nimenomaan kirjoittamalla juttuja kuin kiertämällä taloa ympäri kahvikuppi kädessä parta sekä hiukset harottaen ja yrittäen lukea joistain substansseista.

Olen yksi niistä hulluista, joita kiinnostavat yhteiskunnalliset asiat ja politiikka. Se on hullua, mutta samaan aikaan neroutta. On yksinkertaisesti vaan järkevää seurata aikaansa ja yrittää vaikuttaa asioihin ja päätöksiin. Vaikuttaminen on tuttua minulle, sillä olen toiminut nuorisovaltuustossa kolme kautta, joista olin kahtena kautena nuorisovaltuuston edustaja sivistyslautakunnassa. Vaikka en ole enää nuorisovaltuuston jäsen, ei kiinnostus ja halu yhteiskunnallisiin asioihin ole hävinnyt mihinkään. Mielenkiintoni ei riittänyt pidemmälle ja kasvojen vaihto erilaisissa toimielimissä virkistää. Nyt etsin uusia kanavia vaikuttaa.

Nuoruus on erittäin radikaalia aikaa. Minä olen erittäin radikaali nuori. Olen se nuori, joka elää ”heinäpaalilla”. ”Heinäpaaliini” kuuluu esimerkiksi härkis ja seitan sekä tietenkin tofu. Kuulun myös niihin, jotka ”vouhottavat” ilmastonmuutoksesta. Ympäristökysymykset ja eriarvoisuuden kasvu kiinnostavat minua ja haluan, että nämä asiat otetaan vakavasti. Ei ole lainkaan yhdentekevää, voiko ikäluokkani elää vanhuutensa arvokkaasti elinkelpoisella planeetalla.

Lennokkaiden ajatusten lomassa on mietittävä myös hieman maallisempia asioita. Minulla on jo hyvin selvillä vastaukset oppilaanohjauksessa esitettäviin kysymyksiin, kuten missä näen itseni viiden vuoden päästä. Toivon ainakin näkeväni itseni yliopistossa. Tarkoituksenani on hakea Turun yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Pääaineena haluaisin opiskella poliittista historiaa, eli jotain erittäin mielenkiintoista alaa.

Vapaa-aikaani käytän nukkumisen ja syömisen lisäksi illanistujaisiin ystävien kanssa. Heille haluan ehdottomasti toivottaa kaikkea hyvää, sillä maailmaa on aina parantunut pykälän verran heidän kanssaan.

Toivon saavani työkokemuksen lisäksi hyviä kokemuksia kirjoittamisesta ja uusien ihmisten kohtaamisesta. Hymyillään kun törmäillään.

 

Viljo Ylirautalahti