Millä ilkivalta ja roskaaminen kuriin?

 

Pääkirjoitus 27.6.2019

 

Kun sosiaalista mediaa selailee, törmää paikallisissa puskaradioissa tämän tästä eri paikoissa tehtyyn ilkivaltaan. Juhannusviikonloppunakin ilkivaltaa oli tehty ainakin Haverissa ja Mahnalassa, edellisviikonloppuna Ikaalisissa ja Kyröskoskella. Poikkeuksetta kyse on turhanpäiväisestä rikkomisesta, sotkemisesta ja tahallisesta kiusanteosta. Useimmiten tihutöistä syytetään nuorisoa, mutta varmuutta tekijöistä ei suinkaan ole, joten joukossa voi olla ihan täysikasvuisiakin järjenjättiläisiä.

Jokainen on varmasti moneen kertaa kuullut sen, että julkisilla paikoilla tehdyn ilkivallan kulut kuitataan lopulta jokaisen meidän verorahoilla. Vähintään yhtä kurjaa on se, jos ilkivalta kohdistuu vaikkapa jonkun yrityksen tai yhdistyksen tiloihin. Tällöin riesa jää äkkiä yksittäisen tahon siivottavaksi ja maksettavaksi.

Erilaisen ilkivallan lisäksi ympäristöä rumennetaan monin tavoin roskaamalla. On ihmeellistä, miten osa ihmisistä kehtaa heittää vaikkapa tupakka-askin auton ikkunasta tielle tai pudottaa jäätelöpaperin puistoon, vaikka roskakori näkyisi muutaman metrin päässä.

Helpotukseksi ympäristön roskiin meidänkin seudullamme on järjestetty monenlaisia tempauksia. Muun muassa maa- ja kotitalousnaiset kannustivat ihmisiä joukolla roskareippailemaan touko-kesäkuussa. Hämeenkyrössä paikallinen yhdistys talkoili maisemia siistimmäksi ainakin Heinijärven ja Herttualan suunnalla. Ikaalisissa puolestaan on suunnitteilla ensi viikolle Ikaalisten Kuntoilijoiden järjestämä roskakävely, jossa tunnin aikana kerätään mahdollisimman paljon roskia luonnosta.

On hienoa, että erilaisia roskatempauksia järjestetään, mutta vielä hienompaa olisi, jos jotenkin voisi päästä puuttumaan roskaajien ja ilkivallan tekijöiden asenteeseen. Millä heidät saisi ymmärtämään, että muiden tehtävä ei ole siivota ja korjata heidän tekemisiään? Ja että lopulta sotkut ovat kuitenkin heidän omanakin harminaan?

 

Katri Linnikko
Päätoimittaja