Miksi vanhemmat työntekijät sorsivat vastavalmistuneita työtovereitaan?

Olen lähipiirissäni parin viimeisen vuoden ajan seurannut erittäin repiviä työpaikkakiusaamistapauksia. Kiusaamista, pahanpuhumista takanapäin ja henkistä väkivaltaa monella eri tavalla.

Uransa alussa olevan lastentarhanopettajan työpanos erittäin korkea ja innostunut, uusia virikkeitä ja nykytietoa ja taitoa työyhteisöön tuovaa. Lähityötovereiden kanssa hyvin toimeentulevaa. Porukassa yksi vanhempi hoitaja, joka ei tätä sulata ja alkaa kiusaamisen muutaman kuukauden jälkeen. Kun itsellään on huono itsetunto, into työntekoon ja itsensä kehittämiseen nollassa, eikä jaksa pysyä nykymenossa mukana, alkaa kiusaaminen ja saa siihen mukaan jopa oman pitkäaikaisen esimiehensäkin.

Muut työkaverit seisovat kiusaajan takana, koska kiusattu uskaltaa puolustautua ja tuoda uusia asioita esille. Mutta eivät kuitenkaan jostakin syystä uskalla tulla yhteiseen rintamaan kertomaan asioiden oikeaa laitaa. Aiemmin yksi entinen työntekijä on ollut myös kiusaamisen kohteena kyseisen kiusaajan taholta ja lähtenyt pois oman jaksamisensa takia kyseisestä työpaikasta. Myöhemmin saimme kuulla, että kiusaaja on työnantajan taholta siirretty toiseen yksikköön.

Toinen esimerkki toisesta työyhteisöstä: Hiljattain lastenhoitajaksi valmistunut nuori sai vakipaikan yksityisestä päiväkodista, puolen vuoden koeajalla, pienten lasten osastolta. Kokemusta lastenhoidosta jo ennen koulutusta. Päiväkodilla lasten vanhemmat tykkäävät ja lapset erityisesti. Arvioinneissa saanut parhaita pisteitä monilla mittareilla. Kehityskeskustelussa kehuttiin. Vielä viikko sitten suunnitteli ohjelmaa tulevalle ystävänpäivälle ja sai kiitokset oma-aloitteisuudesta.

Kunnes viime viikolla lähiesimies sanoi tylysti, että työsopimusta ei jatketa koeajan jälkeen ja syynä se, ettei hoitaja sovi alalle. Varsinaista kiusaamista on ollut ylimääräinen käskyttäminen ja huomautteleminen ja turhien lisätehtävien teettäminen. Työkaveritkin ovat aivan järkyttyneitä tästä kohtelusta.

Olen kuullut vastaavista sosiaalipuolella tapahtuvista työntekijöiden kiusaamisista. Paljon nimenomaan kunnallisella puolella. Nämä kiusaajat ovat yleensä pari-kolmekymmentä vuotta samassa työpaikassa työskennelleitä, jotka eivät innostu itsensä kehittämisestä ajan vaatimusten mukaisesti ja purkavat kiusaamisellaan omaa pahaa oloaan muita kohtaan.

Itse olen jo eläkeläinen. Työssäni sekä oppilaanohjaajana, erilaisissa esimiestehtävissä ja työnantajana, olen tullut aina juttuun nuorten kanssa ja itsekin heiltä paljon oppinut ja opastanut heitä tuomaan rohkeasti esille omaa osaamistaan.

Tämä kyseinen kohtelu aiheutti nuoren elämässä suuren epävarmuuden ja ison kysymysmerkin, miten hän selviää ja saa voimia hakea uutta työpaikkaa. Monta itkua on jo itketty. Lähipiirinä olemme kannustaneet häntä pysymään alalla ja hakemaan uskaliaasti uusia työmahdollisuuksia, koska olemme varmoja siitä, että hän on todella omalla alallaan lasten parissa.

Ei ole ihme, että alan vaihtajia on sekä hoito- että sosiaalialalla. Huono palkka ja huonot esimiehet. On ollut tapana ainakin kunnallisella puolella palkita kymmeniä vuosia jatkuneista pitkistä työsuhteista mitaleilla, mutta omasta mielestäni olisi paikallaan palkita niitä, jotka ymmärtävät ajoissa vaihtaa työpaikkaa, eikä kangistua kaavoihin ja näin ollen jarruttaa työyhteisöä kehittymästä nykyoloja vastaamaan.

Äiti ja isoäiti