Meillä on liikaa valinnanvaraa

Netflix, tuo tylsien lauantai-iltojen pelastaja ja ankeiden arkipäivien ainut hauskuuttaja. Monella tapaa kyseinen suoratoistopalvelu on pelastanut nykyihmiset maailman harmaudelta. Ajatella nyt, millaista olisi, jos pitäisi oikeasti keksiä jotakin rakentavaa tekemistä vapaa-ajalleen. Sen sijaan voi vain lysähtää sohvalle ja valita katsottavaa satojen sarjojen ja elokuvien joukosta.

Siinäpä se ongelma ilmenee. Tai oikeastaan vasta silloin, kun huomaa käyttäneensä tunnin kalliista ajastaan selaten hiki otsalla läpi tätä alkuun optimistiselta näyttänyttä valikoimaa. Vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liikaa.
Ehkä sitä on tullut aloitettua jokin uusi sarja, mutta todettua ensimmäisen minuutin sisällä sen olevan täyttä roskaa. Tai sitten ei ole päässyt edes siihen pisteeseen, vaan on sen sijaan lähes pähkäillyt aivonsa puhki yrittäessään valita klassikkofilmin ja uuden toimintatrillerin välillä. Joka tapauksessa lopputulos on aina täysin sama – oman lempisarjansa katselu, vaikka muistaisi joka ikisen vuorosanan ja juonenkäänteen ulkoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko Netflixiä käyttävä ihmiskunnan osa voi luultavasti olla yhtä mieltä yhdestä asiasta: noin 90 prosenttia koko palvelun sisällöstä on täysin turhaa. Sehän on yleisesti tiedossa oleva fakta, että valtaosa katsoo ainoastaan Stranger Thingsiä tai muita vastaavia huippusuosittuja alkuperäissarjoja.
Ketään ei kiinnosta ne jostakin palvelun synkimmistä syövereistä löytyvät nelituntiset elokuvat pölyn koostumuksesta. Ne ovat siellä vain ja ainoastaan aiheuttaakseen alkukantaisen valinnanvaikeudesta johtuvan paniikkireaktion.

Mutta vielä oikeasti hyviä alkuperäissarjoja ja puuduttavia dokumenttejakin enemmän Netflixistä löytyy jotakin aivan muuta: kammottavia hömppäelokuvia. Ja mikä kaikkein pahinta, suunnilleen koko maailman nuori väestö suorastaan palvoo näitä elokuvia. Ei väliä, kuinka monta tuntia käyttää yrittäen selittää tämän juonettoman rakkausmoskan typeryyttä, palvonta sen kuin jatkuu. Joka tietysti tarkoittaa sitä, että nämä ennalta-arvattavat ja kliseiset kammotukset saavat noin sata jatko-osaa – ja suoratoistopalvelun valikoima sen kuin jatkaa mätänemistään.

Eli toisin sanoen, monilta turhaannuttavilta hetkiltä ja verisiltä taisteluilta vältyttäisiin, jos hyväksyttäisiin kylmä totuus. Netflixissä on liikaa turhaa sisältöä. Toki esimerkiksi äsken mainitun hömpän eliminoiminen valikoimasta johtaisi katsojien joukkopakoon, ja tunkkaisten taide-elokuvien lähtö taas saisi kyllästyneet mummot nousemaan kapinaan.
Niinpä tälle kauhistuttavalle ongelmalle ei oikeastaan ole ratkaisua: ehkä meidän täytyy alistua kohtaloomme ja aloittaa se Shadowhunters yhdettätoista kertaa.

 

Wilhelmiina Hietalahti
Kirjoittaja oli tet-harjoittelussa UutisOivassa.