Luontopolku vie lähiseikkailulle

Kyrön Luonnon Jussi Viitala kertoo kesällä talkoillun luontopolun vaativan yhdistykseltä jatkuvaa toimeliaisuutta. – Aina välillä joku käy raivaussahan kanssa pitämässä huolta, että polku pysyy kävelykuntoisena.

HÄMEENKYRÖ. Polku alkaa puutarhasta. Monelle Hämeenkyrön kävijälle tutun Frantsilan Kehäkukan vastikään uudistetussa puutarhassa kukkien värit leimuavat syksylläkin. Kun jatkaa matkaa sillan yli ja polkua pitkin, pääseekin varsinaiseen lähiluontokohteeseen.

Viime keväänä Kyrön Luonnon ahertamana vanha polku muuttui kävelijäystävällisemmäksi ja sai jatkoa aina hautausmaalle asti. Alkuperäinen ajatus oli Annukka Raipalan, joka myös emännöi talkoita.
– Viime kesänä käytimme pari päivää talkoillen, kertoo Kyrön Luonnon Jussi Viitala.

kirkkojärvi luontopolku frantsila maisema

Kirkkojärvelle avautuu kaunis maisema.

 

 

Rantaa pitkin kulkeva polku muuttuu kapeammaksi. Puut ja pensaat kurottelevat ympärillä syksyistä taivasta kohti. Vaikka raivausta tehtiin, luontoa jätettiin mahdollisimman ennalleen.
– Nämä pöheiköt ovat samalla tavallaan lintujensuojelualuetta, Viitala mainitsee.
– Jos haluaa kuulla satakieltä tai luhtakerttusta, villiintyneitä paikkoja tarvitaan.

 

 

 

frantsilan kehäkukka puisto siljanpuisto hämeenkyrö

Polku lähtee liikkeelle vanhojen puiden keskeltä Siljanpuistosta.

 

Tarkoituksena olikin luoda lähiluontopaikka sekä Kehäkukalla pysähtyville ohiajajille että Hämeenkyrön asukkaille.
– Luonnolla on tutkitusti tervehdyttävä ja virkistävä vaikutus, Viitala kertoo.

 

 

Pitkospuita on tehty muun muassa HŠmeenkyröšn urheilukentŠän katsomorakenteista.

 

 

Kalmisto ja urhoollisen kanan tarina

Varsinaisen Kanainsaaren puolelle siirtyessä jalan alla tuntuu yhtäkkiä vankempi maa. Vielä 1800-luvun alussa kyseessä oli saari, mutta Siuronkosken syventäminen ja padon rakentaminen vaikuttivat Kirkkojärven niin, että vedenpinta aleni. Näin saari kasvoi vesijättömaana kiinni mantereeseen.

 

Polku on pidetty tarkoituksena mahdollisimman luonnonmukaisena.

Historia humisee myös toisella tapaa. Moni tietää, että Kyröskoskea on epäilty Kalevalassakin esiintyväksi Hälläpyöräksi. Harvempi lie kuitenkaan kuullut Kyrön Käräjäkuusesta, joka ei päässyt Kalevalaan, mutta jonka maine kiiri Karjalaan saakka. Vanhoista asiakirjoista ja kartoista selviää, että muinaisen kuusen paikka tiedettiin vielä 1700- ja 1800-luvuillakin rajamerkin roolissa. Aiemmin siellä lienee ollut tärkeä paikka paikkakunnan pitäjänkäräjiä pitäessä. Paikallishistorioitsija Asko Mielonen epäilee, että saaressa lienee ollut pakanuuden aikainen pyhä paikka, kenties kalmisto tai hiisi.

Kanainsaari löytyy myös muista vanhan kansan tarinoista. Monien vanhojen kirkkojen paikoista on omat legendansa, niin myös Hämeenkyrön kirkosta. Yksi näistä tarinoista antaa myös selityksen entisen saaren nimelle. Muinoin vesille laskettiin hirsi, jonka päällä keikkui kana. Tuuli kuljetti hirren kanoineen kosken kautta saarelle. Se oli liian pieni kantaakseen kirkkoa, mutta tämä uudemman uskonnon pyhä paikka rakennettiin kuitenkin mahdollisimman lähelle. Urhoollinen kanakin sai jäädä nimeen elämään.

Lintutornilla voi nyt pysähtyä syömään eväät pöydän ääreen. Kirkkojärvi on monille vesilintulajeille yksi Hämeenkyrön tärkeimpiä levähdys- ja ruokailualueita.

 

Hiirenporras kasvaa rehevänä Kirkkojärven lintutornin rannalla. Kyrön Luonto loi eväspöydän penkkeineen.

Evästauko lintutornilla

Lintutornille luotiin kunnostuksen yhteydessä levähdyspaikka, pöytä ja penkit. Siinä sopii syödä eväitä. Osassa kohtaa pitkospuina on käytetty Hämeenkyrön urheilukentän katsomorakenteiden puutavaraa. Polulla on käytetty myös vanhoja puhelintolppia. Painekyllästettyinä niistä tuli hyvää alustaa.

 

SinivihreitŠä nauhoja seuraamalla lšöytä䊊 oikean reitin. Polulle on tulossa myšös paremmat opasteet.

Polun reitti on merkitty sinivihertäville nauhoilla ja kylteillä. Lisäksi Kehäkukalta saa halutessaan kartan mukaan.

Kiipeämme polun mukana hautausmaan taakse. Täältä kunnostusprojektikin sai pontta. Kyrön Luonto oli taannoin täällä haittakasvitalkoissa.

 

– Maisema oli niin monen mielestä kaunis, että toivoimme muidenkin näkevän sen.

Totta. Siinähän se Kirkkojärvi kimmeltää.

 

Kaunismarjainen mutta myrkyllinen koiranheisi lšöytyy sekin polun varrelta.

 

 

Mesiangervo on myšs luonnon kipulä䊊ke, Viitala osaa kertoa. Sen salisylaatit toimivat ikŠŠään kuin luonnon aspiriinina.

 

 

Lisää luvassa

Polku alkaa tulla päätökseensä. Seuraamme merkkinauhoja ja pujahdamme hautausmaan viertä pitkin takaisin tielle ja sitä myöden Kehäkukan pihaan.

Reitti ei vielä ole valmis. Kyrön Luonto aikoo luoda tarkemmat opasteet ja kenties tietokylttejäkin. Jatkoakin on ehkä luvassa: alkuperäinen toive reitistä kulki nimittäin Kyröskoskelle asti.

 

Polku pŠŠäättyy HäŠmeenkyršön hautausmaan reunalle.

 

Polku on ollut käytössä toukokuusta asti.
– Paljon kiitosta on ehtinyt tulla, Viitala toteaa.

Noin kilometrin luontopolku on kuljettavissa liukkaille keleille asti.

 

 

Nina Ylinen

Lähde: Asko Mielonen: Ihmettelen (blogi: amielonen.blogspot.fi): ”Kyrön kuulu rajakuusi” – 26. lokakuuta 2017.