Lennokki aivan kuin esikuvansa

suihkumoottorilennokkiJanne Seppänen kertoo, että kilpalennokin rakentamisessa kuluu aikaa pari vuotta.

JÄMIJÄRVI.– Aina olen ollut kiinnostunut ilmailusta, ja sitten tämä on lähtenyt käsistä. Mitään järkeä tässä touhussa ei ole, mutta on tämä kivaa, sanoo Jämin lennokkiharrastajat ry:hyn kuuluva Janne Seppänen.

Tamperelainen Seppänen käy lennättämässä lennokeitaan muun muassa Jämillä ja on harrastukseensa todella uppoutunut. Hän oli nimittäin mukana elokuussa Jämillä pidetyissä suihkumoottorilennokkien MM-kilpailuissa.

Seppäsen lennokin esikuvana on Ilmavoimien BAe Hawk Mk66 -harjoitushävittäjä, joita ostettiin 2000-luvulla Suomeen Sveitsistä – siitä tulee koneen punavalkoinen väri. Seppäsen koneen esikuva on Pirkkalan lennoston käytössä. Kilpailuihin koneesta pitää saada mahdollisimman tarkkaan esikuvansa kaltainen.
– Ensin kone valokuvataan mahdollisimman tarkkaan joka suunnasta. Kone tulee valkopintaisena aihiona eli rakennussarjana, joka on Hawkin mallinen, mutta siihen pitää tehdä muutoksia.

Aihion materiaaleina on komposiittia, lasikuitua, hiilikuitua, jonkin verran puuta ja metallia, lähinnä alumiinia.
– Jotkut kohdat aihiossa on tehty väärin, ja se selviää koneesta otettuja kuvia katsomalla. Esimerkiksi sammutusluukku on aihiossa liian matala. Sarjassa ei myöskään ole antenneja, eikä kaikkia monista oikean koneen ulkonevista osista.
– Sisälle asennetaan paljon tekniikkaa, kuten turbiini, radio-ohjauslaitteisto ja valojärjestelmä. Laskutelineet ja pyöräjarrut toimivat paineilmalla. Turbiini on kuten oikeassa lentokoneessa, ja koneessa käytetään samaa polttoainetta eli lentopetrolia.

Seppäsen kone kilpailee alle 20-kiloisten koneiden sarjassa. Paino on nipistetty 19,2-kiloiseksi eri kohdissa painosta tinkimällä: esimerkiksi joitain osia on korvattu kevyemmillä 3D-tulosteilla, ja ruuveista lähti 300 grammaa vaihtamalla rakennussarjan mukana tulleet teräksiset titaanisiin. Myös tekniikan hankinnassa keveys otetaan huomioon, kunhan toimintavarmuus on ensin kunnossa.

Pituudeltaan lennokki on 3,2 metriä, ja mittakaava alkuperäiseen koneeseen verrattuna on 1:3,75. Oikea Hawk on noin 12-metrinen.

suihkumoottorilennokki

Kaikki pienetkin yksityiskohdat pitää rakentaa samanlaisiksi kuin koneen esikuvassa.

 

Yksityiskohdat vievät aikaa

Kilpalennokin kokoamisessa kuluu aikaa noin kaksi vuotta, ja lopussa tahti kiihtyy. Juuri ennen kisaa koneen parissa aherretaan noin 15 tuntia päivässä.
– Aikaa kuluu yhteensä noin tuhat tuntia, eli ei tämä ihan överiksi mene. Viimeisen kahden kuukauden aikana on loppurutistus, ja aikaa käytetään ehkä 400 tuntia.
– Prosessi on pitkä, ja kaveriporukassa autamme toisiamme, kun toiset ovat parempia jossain ja toiset jossain muussa.

Aikaa kuluu nimenomaan pienten yksityiskohtien hiomiseen – ja esikuvansa kaltainen koneen täytyy olla mahdollisia kolhuja ja tahroja myöten. Jos haluaisi lennättää lennokkia vain huvikseen, yhtä paljon aikaa ei tarvitse uhrata.

Ensimmäisen kerran kisakone pääsi ilmaan kaksi kuukautta ennen kisaa, ja senkin jälkeen yksityiskohtia pitää hioa ja konetta säätää. Huvikseen kisakonetta ei viitsi lennättää.
– Jos konetta lennättää 100 lentoa, siihen tulee sellaista kulumista, mikä ei siihen kuulu.

Maailmanmestaruuskilpailut järjestetään joka toinen vuosi. Maasta käsin arvioidaan lennokin ulkomuodon vastaavuus esikuvaansa verrattuna, ja koneen pitää myös lentää realistisesti. Se ei esimerkiksi saa lentää liian nopeasti, ja kierteitten ja muiden lentoliikkeiden pitää vastata oikeaa.

Lisäksi kilpailutilanne tuo oman jännitteensä, kun toimitaan arvovaltaisen raadin ja yleisön edessä. Paineen alla joku taitava lennättäjä voi epäonnistua, toinen taas nimenomaan on parhaimmillaan, kun kisa pistää tsemppaamaan.

Jämin kilpailuissa Seppänen ylsi lennokkeineen 17. sijalle, eli hänen omasta mielestään kisat menivät varsin hyvin. Taso on maailmalla kova.

Takaiskuihinkin pitää kisoissa varautua.
– Viimeksi Sveitsin MM-kisoissa koneeni putosi harjoituslennolla, ja toin sen kotiin jätesäkissä palasina. Se kuuluu lajin luonteeseen. Rakentamiseen käytettyä aikaa vain ei saa takaisin, jos jotain sattuu.

Nimenomaan turbiinilennokkien harrastajia maassa on kolmisenkymmentä, mutta muuten lennokkiharrastajia on tuhansia. Seppäsellä on itselläänkin muita lennokkeja.

Lennokin rakentaminen on aika lailla yksinäistä puurtamista omassa autotallissa. Harrastuksen sosiaalinen puoli tulee esiin, kun yhdessä kokoonnutaan lennättämään esimerkiksi juuri Jämille.

Liisa Raipala