Lasinpuhalluksessa yhdistyvät estetiikka ja ammattitaito

lasinpuhallus missä voi opiskellaLasinpuhallus on yhteisytyötä, näyttävät alan opiskelijat. Tarja Kansanaho tulee avuksi puhaltamaan pilliin, kun Hanna Kaasinen muotoilee esinettä märän paperinivaskan avulla.

IKAALINEN. Lasinpuhallus on mielenkiintoinen yhdistelmä eri ulottuvuuksia. Käsityönä tehdyllä lasiesineellä on oma ainutlaatuinen kauneutensa, joka pääsee oikeassa valossa oikeuksiinsa. Mutta se, miten lopputulokseen päästään, vaatii pitkälle hiottuja kädentaitoja.
– Itse tekeminen on vahvaa ammattitaitoa ja tekniikkaa paljon vaativa fyysinen ja motorinen laji, vaikka esine onkin taiteellisen uniikki ulkonäöltään, summaa Sasky koulutuskuntayhtymän Luoteis-Pirkanmaan oppilaitosten rehtori Joni Liukkonen.

Hän on ollut aikanaan tuomassa lasinpuhalluksen opetusta Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokselle (Ikata). Tänä päivänä Ikaalinen on toinen kahdesta paikkakunnasta, jossa lasinpuhalluksen ammattilaisia Suomessa koulutetaan.

 

joni liukkonen ikata lasinpuhallus koulutus käsityöläistaito

Joni Liukkonen puhaltamassa.

 

Lasinpuhalluksen perinteiselle käsityöläisosaamiselle haetaan nyt kansainvälistä tunnustusta, eli ala halutaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Liukkosen mukaan lasinpuhallus ansaitsisi ehdottomasti tämän tunnustuksen.
– Alalla on pitkät hienot perinteet, mutta se on maailman mittapuussa pieni ja marginaalinen ala. Arvostus pitäisi nostaa oikealle tasolle, ettei lasinpuhalluksen huikea ammattitaito pääsisi katoamaan. Vaikka ala on pieni, se on monipuolinen, Liukkonen sanoo.

Hänen mukaansa suomalaista lasinpuhallusta myös arvostetaan maailmalla. Suomessa alan suurin toimija on Iittalan lasitehdas, ja lisäksi on muun muassa pienempiä puhaltajien studioita.

Lasi ei muovaudu esineiksi helpolla. Hohkaavat uunit pitävät työtilan kuumana, ja lisäksi työssä on oma fyysinen ja motorinen vaativuutensa. Kaikki pitää tehdessä laittaa peliin, eikä herpaantua saa. Lasissa kiehtookin osaltaan se, miten se haastaa tekijänsä.
– Pitää olla motivoitunut alaan ja tarvitaan pitkää pinnaa. Pitää jaksaa tehdä aina uudelleen, vaikka esine menisi pilalle tai rikkuisi. Lasi on ihana materiaali, ja esine valmistuu nopeasti. Koskaan se ei kuitenkaan ole valmis ennen kuin se on ihan valmis, kuvailee Ikatan lasinpuhalluksen opettaja Eija YliKnuuttila.

Esine kun voi hajota vielä aivan kalkkiviivoilla.

Moneen muuhun käsityöammattiin verrattuna lasi materiaalina tuo oman lisäksi: lopputuloksessa on oma mystiikkansa.

 

lasinpuhallus hehkuva lasi

Kuuman lasin hehkua.

 

 

Puulaikkoja ja puhalluspillejä

Vanhan käsityöläisalan pitkä perinne näkyy myös työkaluissa: käytettävät puhalluspillit, puulaikat, pihdit ja muut välineet ovat yksinkertaisia ja säilyneet varsin muuttumattomina.

Lasinpuhallus on aina yhteistyötä. Kun puhalluspillin päässä kuumana hehkuva lasi nostetaan uunista muotoiltavaksi, kaveria tarvitaan avuksi eri työvaiheissa.

Taito kasvaa vain tekemällä ja toistamalla. Ensin harjoitellaan pienemmillä esineillä ja vähitellen edistytään haastavampiin tekniikoihin ja näyttävämpiin esineisiin.
– On hienoa, kun opiskelijat onnistuvat ja näkee heidän iloiset kasvonsa, Yli-Knuuttila sanoo.

Yhteistyötä tehdään muun muassa Iittalan lasitehtaan kanssa, jonne opiskelijoilla on ollut mahdollisuus päästä työharjoitteluun. Osa myös jatkaa ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.
– Ala on pieni, ja on aina hieno nähdä, kun meiltä valmistuneet ovat saaneet monipuolisesti alan töitä. Osa päätyy myös ulkomaille, Liukkonen sanoo.

 

Joni Liukkonen puhaltaa, Eija Yli-Knuuttila muotoilee pihdeillä.

 

Kolmatta vuotta opiskeleva Tarja Kansanaho tuli ensin Ikatalle opiskelemaan tasolasia, ja nyt hän on lopputyössään yhdistämässä lasinpuhalluksen ja tasolasin tekniikat.
– Lasinpuhallus on tosi mielenkiintoista ja se vaatii paneutumista. Työvaiheita riittää ja työ on fyysisesti miellyttävää tekemistä. Tässä pysyy myös hyvässä kunnossa, hän sanoo.

Kansanahoa kiehtoo myös alan historiallinen perinne, samoin lasi materiaalina.
– Värin ja valon yhteisvaikutus lasissa, siitä kaikki on lähtenyt. Kirkot ovat pyhiä paikkoja, ja kun valo on siivilöitynyt kirkon ikkunoiden värikkäiden lasien läpi, voi vain kuvitella ihmisten kokemuksia.

Opiskelutovereitaan hän kehuu auttavaiseksi porukaksi.

– Työtä tehdään aina yhdessä, ja se heijastuu porukkaan. Tässä täytyy tulla toimeen toisten kanssa.

 

 

Liisa Raipala

 

Tämäkin juttu ilmestyi syksyn Matkailulehdessä, jonka voit lukea ilmaiseksi täältä!