Lapsuuden esimerkki teki kanttorin – Pia Leikas jää eläkkeelle

Hämeenkyrön seurakunnan kanttori Pia Leikas siirtyy eläkkeelle marraskuun alussa. Viimeinen työpaivä koittaa kuitenkin jo tällä viikolla.

HÄMEENKYRÖ. Kanttori Pia Leikas tekee viimeisen työpäivänsä keskiviikkona, minkä jälkeen hän viettää kertyneitä vuosilomapäiviä lokakuun loppuun asti.

Leikas siirtyy virallisesti eläkkeelle marraskuun alussa. Virallisuus on tässä tapauksessa kovin huono sanavalinta, Leikas on 40-vuotisen työuran tehneeksi ihmiseksi kiitettävän lapsellinen, sanan parhaassa merkityksessä.

Kanttori kertoo lempivirrekseen virren 366: Oi Isä meidän, huolen meistä kannat.
– Sävel jäi mieleen pyhäkoulussa Viinikan kirkon alakerrassa, ja virressä sanat ovat kauniit: Siis lapsen lailla sinuun luotamme ja hyvyyteesi, Isä, turvaamme, Leikas kertoo.
– Minulla on lapsen usko, ja toivon sen riittävän.

Kanttoriksi Leikas päätyi ainakin osittain siksi, että sukulaismies oli kanttori, ja hänen tyttärensä, eli serkkunsa kanssa alle kymmenvuotias Pia pääsi kirkkoon seuraamaan esimerkiksi vihkimisiä.
– Olihan se hurjan kiehtovaa ja jännittävääkin. Kanttorina Leikas on työskennellyt kolme vuosikymmentä, joista kaksi Hämeenkyrön seurakunnassa.

Poikkeuksellinen hänen työuransa on sikäli, että oltuaan kymmenen vuotta kanttorina Tampereella, hän siirtyi aivan muihin hommiin.
– Olin tehdastyössä tekstiilialan yrityksessä kymmenen vuotta, minkä jälkeen palasin kanttorin työhön tänne vuonna 1997.

 

Palvelutehtävää ei voi suorittaa

Parasta työssä on työpäivien vaihtelevuus.
– Ja ihmiset. Heillehän tätä työtä tehdään. Menen työssäni mukaan ihmisten elämään, on kyse sitten häistä tai hautajaisista. Tämä työ on palvelutehtävä, jota ei mielestäni voi vain suorittaa.
– Siunaustilaisuudessa musiikki voi olla lohdun tuoja silloin, kun sanoja ei ole, Leikas pohtii.

Se osa työtä, jota tulevalla eläkeläisellä ei tule ikävä, liittyy tietotekniikkaan.
– Digitalisaation kanssa en ole ystävystynyt, vaikka työkaverit ovatkin usuttaneet lähtemään sosiaaliseen median maailmaan, jotta en höpsähdä yksinoloon.

Perheetön Leikas sanoo, ettei ole koskaan kokenut yksin olemista ahdistavaksi.

Suunnitelmia reilusti lisääntyvälle vapaa-ajalle on sen verran, että Leikas menee selkäleikkaukseen jo elokuun lopulla.
– Toivoisin vielä jonkinlaista uutta elämänvaihetta, mutta on ihan kivaa, etten tiedä mitä se on, hän hymyilee.

Museokortin hän on ainakin päättänyt hankkia.

Leikas on varsin helposti lähestyttävä, mikä tarkoittaa myös sitä, että kauppareissu Hämeenkyrössä saattaa venähtää, kun tutut tulevat juttusille. Kotikaupungissaan Tampereella hän saa olla rauhassa.
– Työkavereita ja seurakuntalaisia saattaa kyllä vähän tulla ikävä, hän myöntää.

Työtä riittää loppumetreille asti, eikä haikeus ole päässyt vallalle.
– Välillä on toki välähtänyt mielessä, että hei, minähän jään eläkkeelle! Ehkä se haikeus tulee sitten, kun eläkkeelle lähtö on totta.
– Aikansa kutakin, Leikas kiteyttää.


Sakari Ilomäki