Kysymyksiä ja suuria tunteita herättävä Myllykolu!

mielipidekirjoitus pirkanmaa hämeenkyrö ikaalinen jämijärvi viljakkala

 

 

 

Mielipiteemme (Rajala-Perkiömäki, 9.5.) on aiheuttanut kymmeniä kysymyksiä ja suuria tunteita, yhdelle jos toisellekin. Hyvä niin!

Jospa nyt kun uutta sopimusta värkätään kuultaisiin hallinnossa työskentelevien lisäksi myös kuntalaisia, asiantuntijoita ja Myllykolun kesäteatterin perustajienkin mielipidettä! Vanha sopimus oli jo siitä päätettäessäkin torso. Ihme, että sen elonkaari oli näinkin pitkä!

Kun kunnallinen demokratia on muuttunut yhä enemmän asioitten delegoinniksi lautakunnille, toimikunnille ja viranhaltijoille, eikä todellisia vastuunkantajia aina edes tiedetä, tulisi ainakin sellaiset toiminnot, jotka koskevat laajoja palveluita omassa kunnassa ja jopa laajemminkin, palauttaa kaikkien tarkasteltavaksi. Mielestäni Myllykolu on sellainen.

Tunnustan olevani Myllykolu-fani, johon minulla on omat syyni. Siksi otan asiaan myös  kantaa.

Hiukan taustaa.

Myllykolun teatteritoiminnan alkuvuosina kansalaisopistolaki ja -asetus edellyttivät opistoilta paikallisen kulttuurin vahvistamista. Ikaalisissa se oli pelimannimusiikki, Hämeenkyrössä teatteri. Tästä muun muassa Arvo Poika Tuominen aikoinaan totesikin, että kaikista Suomen työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen esittämistä näytelmistä noin 70 prosenttia oli hämeenkyröläisten kirjoittamia.

Em. lainsäädäntö synnytti 1970-luvun alussa Ikaalisiin Sata-Häme Soi -juhlat, Hämeenkyröön Myllykolun kesäteatterin. Sittemmin Ikaalisten kansalaisopisto sai Kouluhallitukselta luvan musiikkinopettajan viran perustamiseen ja Hämeenkyrö näyttämötaiteeseen. Opistojen yhteistyö oli saumatonta ja yhdessä sopimista.

Myllykolu-sopimuksessa mainitut F.E. Sillanpään Seura perustettiin 1975 ja Hämeenkyrön Näytelmäseura 1982.

Viime mainitun seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Panu Rajala ja mielenkiintoisia kysymyksiä esittänyt Jaakko Väre 2005-2012.

Todettakoon, että perustettu Näytelmäseura oli sekin opiston perustama ja toimi opiston opetusryhmänä, kunnes itsenäistyi omakseen 1993.

Alkujaan Näytelmäseuran toiminnan piti keskittyä erityisesti talviteatteritoimintaan, koska perustettu Myllykolun kesäteatteri täytti kesäkauden toiminnan.

Myllykolun ihmetykset olisi Jaakko Väreen paremminkin pitänyt kohdentaa lopetettuun sopimukseen, kuin tämän hetkisiin. Tuo sopimushan mahdollisti vain kahden yhdistyksen toiminnan Myllykolussa. Teatterin perustajalta, kansalaisopistolta, tuo toiminta evättiin, vaikka se oli lähes parikymmentä vuotta vastannut sen toiminnasta ja saanut juuri kouluhallitukselta luvan näyttämötaiteen viran perustamiselle. Erinomaista lobbausta sopimuksen allekirjoittajilta päättäjien suuntaan!

Opiston toiminta Myllykolussa olisi ollut mahdollista vain jos kumpikaan sopija ei marraskuun loppuun mennessä olisi pystynyt ilmoittamaan, mitä sen ohjelma tulisi  siellä sisältämään. Pidin esitystä hirtehisenä, johon mielestäni sopi vain yksi vastaus, kieltäytyminen.

Isoa harrastajavoimin toteuttavaa näytelmää ei mielestäni ollut mahdollista, eikä edelleenkään, polkaista hetkessä.

Todettakoon kuitenkin, että F.E. Sillanpään Seura ry esitti kunnanhallitukselle 29.1.2008, että ”kunnanhallitus tutkisi kansalaisopiston todelliset mahdollisuudet toteuttaa näytelmiä Myllykolussa.”

Esitykseni ko. sopimukseksi oli perustaa Myllykolun kesäteatteri, johon kaikilla halukkailla olisi ollut mahdollisuus osallistua ja jonka hallintoon olisi osallistunut kunnan kulttuurialan viranhaltija apunaan asiantuntijaryhmä. Toiminnan jatkuvuus olisi turvattu kahden vuoden toimintasuunnitelmalla.

Oletan, että esittämäni sopimus olisi paremmin palvellut tulevaa teatteritoimintaa kuin nyt päättynyt.

Em. asiat lienevät osavastauksia myös ”ihmetyksiä esittäneelle” Jaakko Väreelle. Todettakoon kuitenkin lyhyesti, ettei Heiskalle perustettua teatteria perustettu kilpailemaan Myllykolun kanssa, vaan lisäämään paikan vetovoimaisuutta.

Ja kaikki teatteritoimintahan oli sopimuksin annettu vain Näytelmäseuralle ja F.E. Sillanpään Seura ry:lle! Myllykolu oli poissa meidän mahdollisuuksistamme.

Lisäksi Heiskan kesätetterissa toimiva Maaseudun Taiteellinen Teatteri ry toimi varsinkin alkuvuosina alueteatterin ominaisuudessa, jossa näyttelijöitä oli useasta kunnasta. Myöskään sen toiminta kansanoopperoitten tuottajana ei voinut olla kilpailija, koska Myllykolussa sen lähes viidenkymmenen toimintavuoden aikana ei ole ollut ainuttakaan kansanoopperaa.

Mitä tulee siihen, että esitysajat olivat osin samoina päivinä oli niistä oli sovittu jo ennen ko. neuvotteluja.

Toivottavasti näemme mahdollisimman pian uuden ja entistä ehomman Myllykolun kesäteatterin. Me täällä asuvat emme tajua paikan arvoa ja mahdollisuuksia.

Monelle se on käsite, mikä mielestäni luotiin jo sen alkuvuosina. Siitä on hyvä ponnistaa!

 

Kauno Perkiömäki

 

Lue myös samassa lehdessä ilmestynyt toinen vastine ”Myllykolun ihmetyksiä” -kirjoitukseen: Katse eteenpäin (23.5.2019)