Kyröskosken tehdas sai alkunsa epäonnisesta puuvillatehtaasta

Tehdas vuoden 1950 asussaan. Toisen maailmansodan jälkeen kysyntää paperille ja sahan tuotteille riitti.

HÄMEENKYRÖ. Kyröskosken tehdas täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 150 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu monia käänteitä, kuten kaksi tulipaloa, saman verran maailmansotia ja niiden jälkeiset loiston päivät. Tervetuloa aikamatkalle.

Tuntemamme Kyröskosken tehtaan historia alkoi 1. joulukuuta 1870. Tuolloin allekirjoitettiin yhtiösopimus, jonka pohjalta perustettiin Hammaren & Co -niminen yhtiö. Allekirjoittajia olivat Lars Johan Hammaren, Gustaf Oskar Sumelius ja August Nyberg.

Tyhjästä ei tarvinnut aloittaa, sillä Kyröskoskelle oli perustettu pumpulitehdas jo 1861. Tehdas oli lievästi sanottuna epäonninen: sen alle kymmenvuotiselle taipaleelle osuivat ensin puuvillan saatavuutta heikentänyt Yhdysvaltain sisällissota, sitten Suomen nälkävuodet. Tehdas jouduttiin sulkemaan, mutta kutomo alkoi toimia taas 1870, jolloin se myytiin Hammarenille ja Sumeliukselle. Loppuvuodesta mukaan tuli myös Nyberg.

Kolmikko pyysi ja sai luvan puuhiomon perustamiseen, joka käynnistyi pumpulitehtaan kutomon pohjakerroksessa 1872. Ensin jalostamattomat puumassatuotteet myytiin Frenckelin paperitehtaaseen Tampereelle ennen kuin Venäjän ja Englannin kauppoja alettiin järjestää. Vuonna 1875 hiomo työllisti 33 miestä, Saman vuosikymmenen lopussa kutomo lakkautettiin kannattamattomana. Näin pumpulitehtaan viimeinen jäänne painui historian hämärään.

Epävarmojen markkinoiden vuoksi tuotteiden jalostusarvoa piti nostaa. Vuonna 1877 alettiin toimet paperitehtaan perustamiseksi ja seuraavana vuonna käynnistyi ensimmäinen paperikone. Tuotteet olivat pääosin käärepaperia. Hyvään alkuun päässyttä tehdasta kohtasi katastrofi, kun iso osa tehtaasta paloi vuonna 1880. Tuotanto päästiin käynnistämään uudelleen vasta 1882.

Kyseinen vuosi oli monella tapaa tehtaalle uusi alku. Senaatilta nimittäin tuli lupa patolaitteiden tekemiseen kuivien kausien varalta. Lisäksi tehdasalue laajeni, esimerkiksi hiomo rakennettiin uuteen paikkaan. Keskeisiä tuotteita olivat ruskea pakkauspaperi, kartuusipaperi ja tapettipaperit. Markkinoita haettiin Venäjältä ja Keski-Euroopasta. Vuonna 1888 tehdas sai puhelimen ja sähkövalon.

 

Toinen tulipalo

1880-luvun alussa tehdasyhtiö perusti koulun, kirjaston, lukusalin sekä sairas- ja hautausapukassat. Vastineeksi tehdas edellytti työntekijöiltään siisteyttä, rehellisyyttä, hyvää työkuria ja erityisesti varovaista tulenkäsittelyä. Viimeisestä ohjeesta huolimatta tehtaalla koettiin vuonna 1889 toinen iso tulipalo, joka tuhosi paperitehtaan ja pajan. Palon jälkeen terveydeltään heikoksi käynyt August Nyberg kuoli. Hänen osuutensa yhtiöltä päätyi sukulaisten kautta Hammarenille ja Sumeliukselle.

Kyröskosken tehdas vvuoden 1887 asussaan. Kaksi vuotta myöhemmin tehdas paloi sen toisessa suuressa tulipalossa.

 

Palaneiden rakennusten tilalle tehtiin uudet pääasiassa tiilestä. Uudet paperikoneet käynnistyivät Kyröskoskella 1890. Vuonna 1891 tehdas työllisti jo noin 300 ihmistä.

Tehdas toimi tuohon aikaan kosken länsipuolella. 1890-luvulla tehdas ilmaisi kiinnostuksensa itäpuolen maihin, jotka olivat pappilan omaisuutta. Yhtiö halusi vuokrata ne. Kirkkoherra Henrik Ilvosella ei ollut mitään sitä vastaan, mutta ratkaisevassa kirkonkokouksessa asia meni läpi vain täpärästi. Erityisesti itäpuolen myllyjen omistajat vastustivat vuokrausta, sillä se veisi heidän myllyjensä maapohjat.

Äänestyksessä määräenemmistö vastusti kirkkoherran vuokrausesitystä, mutta ratkaisevaa oli talollisten manttaaliluvut. Ne riittivät täpärästi vuokrasopimuksen tekoon, joka valitusten jälkeen allekirjoitettiin vuonna 1897. Tehdasyhtiö rakensi itärannalle yhteismyllyn, jota eduistaan luopuneet omistajat saivat vuorollaan käyttää. Lisäksi tehdas palkkasi sinne myllärin. Vuonna 1895 Sumelius kuoli työpöytänsä ääreen.

 

Uusi vuosisata

1900-luvun alku oli tehtaalla uudistusten aikaa. 1905 tehtaan paikallisjohto laitettiin uusiksi ja toteutettavana olivat monet tekemättä jääneet investoinnit. Vuonna 1906 valmistui uusi, tiilinen hiomo. Myös paperikoneita, keittämöä ja korjauspajaa uusittiin ajanmukaisiksi.

Lisäksi rakennettiin niin sanottu Lankamylly, josta tuli tehdaskylän keskus. Sieltä mitattiin etäisyydet, käytiin kauppaa ja vaihdettiin kuulumiset. Tuohon aikaan työväki alkoi myös järjestäytyä.

Vuonna 1906 viimeinen perustajista, Hammaren, kuoli. Hän hoisi hallituksen puheenjohtajan tehtävää kuolemaansa saakka. Sen jälkeen toimessa jatkoi Oskar Sumeliuksen poika Gösta Sumelius. Tähän aikaan tehdasyhtiö aloitti omien metsämaiden ostamisen. Yhtiön pääkonttori siirrettiin Tampereelta Kyröskoskelle vuonna 1907. Samana vuonna kosken yli rakennettiin neulapato. Seuraavina vuosina kylmähiontakoneet uusittiin lämpöhiontakoneiksi.

1911 alkoi valkoisen paperimassan valmistus. 1912 perustettiin vesivoimalla toimiva sähkölaitos, joka takasi seuraavina vuosina sähkövalon tehtaan lisäksi myös muualle Kyröskoskelle ja lähikyliin. Vuonna 1912 perustettiin myös saha Timinsaareen, joka oli jo toiminut tehtaan puuvarastoalueena. Ratakiskot Timinsaaren ja tehtaan välille oli tehty jo 1889, mutta sähköradaksi se muuttui 1914.

 

Kohti menestystä

Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen sisällissodan jälkeen tehtaalla alkoivat menestyksekkäät ajat. Sotien päätyttyä paperille riitti kysyntää maailmanlaajuisesti ja vuosien 1919–1929 välisenä aikana tehtaan kahden paperikoneen tuotanto lähes kaksinkertaistui. Samalla tuotannossa vähäisenä vuonna 1917 alkanut sanomalehtipaperi ajoi kirkkaasti ruskean käärepaperim ohi.

Höyrykattilan räjähdys vuonna 1924 vaati yhden ihmisen hengen. Sitä kutsuttiin Viipurin pamaukseksi esikuvanaan Viipurissa vuonna 1495 kansantarinoiden mukaan koettu suuri räjähdys.

 

1920-luku oli tehtaalla rakentamisen aikaa. Tehdas hankki uusia maita ja lunasti itselleen vuokramaita mahdollistaakseen laajenemisen. Samalla toteutettiin useita, näkyviä rakennushankkeita, joista osa näkyy yhä tänäkin päivänä. Esimerkiksi uusi höyrykeskus nosti Kyröskosken symboliksi entistä suuremman piipun. Samoin konttorirakennus valmistui. Lisäksi rakennettiin uudet rakennukset hiomolle sekä puutyö- ja sähkötyöpajoille. Tehdasalueen ulkopuolelle rakennettiin asuntoja ja huviloita tehtaan työntekijöille ja johtajille.

20-luvulla käynnistyi myös turpeennosto Vaivialla. Turpeesta saatiin uusi polttoaine puun rinnalle. Turvetta varten rakennettiin noin viiden kilometrin mittainen ilmarata turvesuon ja tehtaan välille.

Uudistuksia tehtiin myös sahalla. Vuonna 1925 hankittiin toinen kehäsaha. Vuosina 1923–28 sahan tuotanto kolminkertaistui. Puutavaraa tehdas sai omista metsistään, joita yhtiö osti kaiken aikaa lisää. Jo vuonna 1920 tehdas ja saha työllistivät koko- tai osa-aikaisesti noin 500 ihmistä.

1920-luvun mittaan kasvava yhteisö antoi leivän useille Kyröskosken pienyrittäjille. Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja U. W. Valakorpi kuvailikin vuonna 1928 Kyröskoskea maaseudun sijaan ”pienoiseksi kaupungiksi”, jonka hän tulevaisuudessa uskoi kantavan virallisestikin kaupungin nimeä.

Vaikka 1920-luku olikin tehtaalle menestyksekäs, mahtui sinne myös yksi murhenäytelmä. Huhtikuussa 1924 kattilan räjähdys vaati yhden työntekijän hengen. Valtava jysäys teki suuren reiän seinään ja sai nimekseen Viipurin pamaus.

 

Investointi pelasti lamalta

Jos tehtaanjohdon ilmeet olivat yhtä aurinkoa 20-luvulla, vuosikymmenen loppua kohden ne alkoivat synketä. Vuoteen 1930 mennessä raaka-aineiden hinnat olivat nousseet samaan aikaan kun paperin myyntihinnat laskivat. Tehdas joutui laskemaan palkkoja reippaastikin, mutta onneksi vakavarainen yhtiö pystyi hankkimaan uuden paperikoneen ja uusimaan tuotantorakennuksia ja -laitteita. Uusi, entisiä nopeampi ja tehokkaampi paperikone käynnistyi vuonna 1931 ja jo samana vuonna se tuotti sanomalehtipaperia tuplasti enemmän kuin kaksi aikaisempaa konetta edellisvuonna yhteensä.

Paperi oli myös entistä laadukkaampaa, ja se kelpasi myös länsimarkkinoille Englantiin sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Oikea-aikaisen investoinnin ansiosta tehdas selvisi 1930-luvun lamasta ja vuosikymmenen puolivälissä sen taloudellinen tulos oli kaksinkertainen verrattuna 1920-luvun vuosiin. Osuus hyvään tulokseen oli Timinsaaren sahan tuotteilla, joita myytiin ulkomaille.

Paperikone 3:n viiraosa vuonna 1932.

1930 alun lama muuttui vuosikymmenen lopun noususuhdanteeksi. Tuolloin tehtiin päätös, jonka ansiosta tehdas pyörii yhä tänäkin päivänä: aloitettiin kartongin valmistus. Kartonkikone käynnistyi 1937 ja seuraavana vuonna perustettiin laboratorio paperin ja kartongin valmistuksen vaatimia analyyseja varten. Kesällä 1939 tehdasyhtiö työllisti kaikkiaan 813 ihmistä.

Voitoillaan tehdas muun muassa ylläpiti Kyröskosken kansakoulua ja jakoi rahaa erilaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 1936 rakennettua Kyröskosken urheilukenttää tehdas tuki avokätisesti. Lisäksi vuonna 1940 avatun Koskilinnan tehdas rakennutti kokoontumispaikaksi työntekijöilleen.

7. maaliskuuta 1940 vuorineuvos Gösta Sumelius kuoli. Tästä alkoivat hallinnon ja omistajuuden uudistukset, jotka johtivat vuonna 1941 yhtiön nimen muuttamiseen. Tehdasyhtiö tunnettiin nyt nimellä O/Y Kyro A/B.

 

Nousua ja pudotus

Vuonna 1946 tehtaan johtoon tuli Kyröskosken viimeiseksi patruunaksi kutsuttu Jarl Åström. Hänen johdossaan tehdaslaitoksia uudistettiin isolla kädellä. Esimerkiksi Timinsaaren saha ja höyläämö laitettiin uuteen uskoon vuosina 1948–52. Vuonna 1954 höyryvoimalaitoksen turbiini uudistettiin. 1955 turpeennosto lopetettiin ja 60-luvun alussa öljy korvasi kivihiilen ja puun polttoaineena.

Samaan aikaan kartonki ohitti sanomalehtipaperin tehtaan ykköstuotteena. Toinen paperikoneista uusittiinkin tapettikoneeksi. 1970-luvulle saakka tehdas eli loistonsa päiviä, mikä näkyi myös Kyröskosken kasvuna ja ihmisten elintason nousuna. Työntekijöiden määrä oli vuoteen 1970 mennessä kasvanut tuhanteen.

Tämä nousu päättyi vuoden 1974 öljykriisiin. Samana vuonna myös Åström jäi eläkkeelle. Kyrolle alkoi tulla seisokkeja ja vuonna -76 lomautusvaroitus tuli lähes jokaiselle työntekijälle. Kaksi vuotta myöhemmin jokainen vähintään 61-vuotias passitettiin varhentuneelle eläkkeelle.

70-luvun lopussa pystyttiin jo palkkaamaan lisää väkeä siinä määrin, että vuonna 1980 työntekijöitä oli 1 100. Mutta jo seuraavana vuonna kaikki yli 55-vuotiaat laitettiin eläkkeelle ja vuonna -82 saha seisoi kolme kuukautta.

 

Tehdas uudelle omistajalle

80-luvun mittaan tehtiin paljon hallinnollisia uudistuksia. Saha irrotettiin perheyhtiöstä omaksi yhtiökseen, Kyro Woodiksi. Samoin tehtiin energiatuotannolle. Myös monia koneiden uudistuksia tehtiin ja hankittiin uusi kartonkikone. Lisääntyvä automaatio vähensi työvoimaa ja vuonna 1995 työntekijöitä oli enää 550. Tehdas oli kuitenkin saatu vaikeiden aikojen jälkeen taas kannattavaksi.

Samaisena vuonna Metsä-Serla osti sahan ja tehtaalla olleen paperi- ja kartonkituotannon. Yhtiö tunnetaan nykyään nimellä Metsä Board. Kyrolle jäivät maat sekä kaasu- ja vesilaitos. Sittemmin Kyro myi maitaan ja Korkonmäen asunnot eri tahoille. Vuonna 2010 silloisen Metsäliiton omistaman sahan toiminta lopetettiin.

2010-luvun alussa tehdasalueelle nousi pitkästä aikaa uusia rakennelmia, kun biovoimalaitos aloitti toimintansa vuonna 2012. Laitoksen rakensivat Pohjolan voima, Leppäkosken Sähkö ja Metsä Board. Puuhaketta polttava laitos korvasi suuren osan maakaasusta tehtaan polttoaineena. Vuonna 2016 tapetin pohjapaperikone päätettiin sulkea, jonka jälkeen Kyröskosken tehdas keskittyi vain taivekartongin tuotantoon.

 

”Olemme ylpeitä 150-vuotisesta perinnöstä”

Tänä päivänä Metsä Board Kyron tehdas on noin 150 ihmisen työpaikka ja se kuuluu Metsä Group -konserniin. Tehtaanjohtaja Petri Huiko kertoo, että tällä hetkellä on meneillään useita isoja investointeja. Niistä suurimmassa modernisoidaan kartonkikoneen jälkikäsittelyä, kuten pituusleikkausta. Kyseessä on 20 miljoonan euron investointi ja se on toiseksi suurin tehtaaseen kohdistettu uudistus tällä vuosikymmenellä.
– Ainoastaan biovoimalan rakentaminen oli suurempi.

Metsä Board Kyron tehtaanjohtaja Petri Huiko tuntee ylpeyttä saadessaan luotsata perinteistä tehdasta.

Hankkeeseen liittyvät purkutyöt ovat nyt käynnissä, mutta varsinaiset rakennuspohjat tehdään seuraavassa tehdasseisokissa syksyllä 2021. Sen jälkeen uudet laitteet saadaan tuotantokäyttöön. Niiden ansiosta tuotantoa on mahdollista hieman nostaa.

Toinen investointi on näkynyt ulospäin, sillä Kyröskosken sillan kupeessa on kesän mittaan ollut liikennejärjestelyitä.
– Siellä tehdään kemikaalien autopurkupaikan turvallisuutta parantavia uudistuksia. Niillä varmistetaan, ettei kemikaaleja vuototapauksessa pääse vahingossakaan maaperään tai jokeen. Tämä investointi valmistuu nyt syksyllä. Lisäksi loppuvuodesta on tulossa vielä meluntorjuntaan liittyvä investointi.

Nykyään tehdas tuottaa 190 000 tonnia kartonkia vuodessa. 1800-luvun lopun tehtaanjohtajille luku olisi luultavasti käsittämätön.
– Jos mietitään tehtaan evoluutiota, niin nykyään tuotamme alle vuorokaudessa alkuaikojen vuosituotantoa vastaavan määrän.

Huiko kertoo, että historian saatossa tehtaalla on ollut kaikkiaan seitsemän paperi- tai kartonkikonetta.
– Se on iso määrä. Ja päälle tulevat vielä hiomot ja muut.

Tehtaanjohtaja kertookin ulkomaalaisten vieraiden vaikuttuvan kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka lähellä kylää tehdas sijaitsee.
– Se osaltaan kertoo elostamme osana yhteisöä.

 

Uusiutuvan energian osuus kasvaa

Suurin osa Kyröskoskella valmistetuista tuotteista menee vientiin. Tehtaalla valmistettua kartonkia käytetään erilaisissa pakkauksissa. Pakkauksista toiset sisältävät elintarvikkeita, toiset esimerkiksi korkealaatuisia luksustuotteita. Erityisesti silloin myös pakkauksilta edellytetään erittäin korkeaa tasoa.
– Kyron kartonkeja käytetään kaikkein vaativimpiin loppukäyttöihin ja siksi tuotteidemme laatuvaatimukset ovat erittäin korkeat. Yksi erikoistuotteemme on muoviton ecobarrier ruoka- ja tarjoilupakkauskartonki. Elintarvikepakkausten kohdalla tuoteturvallisuuden merkitys korostuu, sillä kartongista ei saa siirtyä elintarvikkeeseen mitään, mikä voisi muuttaa elintarvikkeen koostumusta, makua tai olla haitallista kuluttajalle.

Vuodessa tehdas nielee merkittävän määrän sellua. Yhtiön kunnianhimoinen tavoite on saada tuotanto energiankäytön ja tuotteiden osalta olla fossiilittomaksi vuoteen 2030 mennessä.
– Niiden tavoitteiden kanssa työskennellään täälläkin. Sillan läheiset rakennustyöt kuuluvat tähän. 70 prosenttia energiantarpeestamme tuotetaan nyt uusiutuvilla ja sitä osuutta kasvatetaan. Asiakkaamme vaativat ympäristönäkökohtien huomioonottamista yhä enemmän. Heille ympäristönäkökulma on entistä tärkeämpi ja asiakkaat arvostavat tavoitteita, joita olemme toiminnallamme asettaneet.
– Lisäksi käytämme tekoälyä tuotannon optimoinnissa. Tässä olemme aivan kärjessä ja teollisuudessa tekoälyn käyttö varmasti laajenee, Huiko ennakoi.
– Täällä tehdään jatkuvia parannuksia. Tehdas vaikuttaa hyvinvoivalta ja ammattimaiselta. Olemme ylpeitä siitä, että saamme jatkaa 150 vuotta jatkunutta perinnettä.

 

Lähteet: Terhi Nallinmaa-Luoto: Hämeenkyrön historia II, Terhi Nallinmaa-Luoto, Marja Agge: Hämeenkyrön historia III, UutisOivan arkisto.

 

Tuukka Olli