Kuntavaalit tulevat ennen kuin huomataankaan

Ehkä otimme toimituksessa vähän varaslähdön, kun jo tässä vaiheessa teimme alueemme nykyisille valtuutetuille kyselyn, aikovatko he lähteä ehdolle huhtikuun kuntavaaleissa.

Kovin iso osa valtuutetuista on nimittäin vielä miettivällä kannalla. Yhtä mietityttää ajankäyttö, toista se, onko päätöksenteko myös tulevalla kaudella avointa ja keskustelevaa. Osalle ehdokkuuden miettiminen ei ole vielä ajankohtaista.

Iso miettivien osuus ei ole ongelma, vaan ehdolle lähtemiseen vaikuttavat kysymykset syytäkin käydä mielessään tarkkaan läpi. Pitäähän valtuutetun pystyä antamaan luottamustoimelleen aikaansa ja voimavarojaan, kun he ovat päättämässä kuntalaisten verorahojen käyttämisestä.

Toki osa valtuutetuista on jo tehnyt päätöksensä joko lähteä taas vaaleihin tai luopua. Ilahduttavaa on lukea ensimmäistä kauttaan valtuutettuna istuvan lähtevän uudelleen ehdoille innostuneena ja positiivisen kokemuksen kuntapolitiikasta saaneena.

Onpa joukossa myös valtuutettu, joka ensimmäisen kauden aikana on huomannut, ettei kyseessä ole hänen hommansa. Hienoa, että hänkin oli sen yhden kautensa ajan käyttänyt aikaansa ja kokeillut jalkaansa kuntapäättäjän saappaita. Eihän sitä välttämättä kokeilematta tiedä, miten tehtävän kokee.

Toivottavasti ehdokkuuttaan miettii myös moni sellainen ihminen, joka ei juuri nyt ole valtuutettu – oli hän sitten ollut aikaisemmin ehdolla tai ehkä ensi kertaa lähdössä mukaan. Hienoa olisi, että ehdolle saataisiin myös nuoria ehdokkaita. Tämä voisi puolestaan innostaa myös nuoria äänestäjiä lähtemään uurnille.

Ja pakko on vielä lähettää erityistoivomus fiksuille naisille, että he rohkaistuisivat miesten tapaan ehdokkaiksi, jos vain voivat kuvitella kunnallispolitiikan itselleen sopivan. Muistelen nimittäin joidenkin kuntavaalien jälkeen urputtaneeni kolumnissa siitä, missä ihmeessä päättävät naiset ovat. Sekä naisten että miesten näkökulmia varmasti tarvitaan päätöksenteon kaikilla tasoilla.

Hyvä on, myönnetään: on meitä paljon sellaisiakin kuntalaisia, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai voi vaaleissa ehdolle lähteä. Mutta jokaisella äänioikeutetulla on kyllä vaaleissa oma paikkansa, ainakin siellä äänestyskoppien ja vaaliuurnien äärellä.

Kun seuraa uutisia maailmalta, huomaa kyllä, miten tärkeää demokratia ja sen mukanaan tuomat kansalaisoikeudet ovat. Ollaan äänestämällä ylpeitä kansanvallastamme ja vapaasta yhteiskunnastamme: meidän ei tarvitse valkovenäläisten tapana nousta kaduille puolustamaan antamiamme ääniä, vaan voimme luottaa vaaliprosessin laillisuuteen.

Amerikan presidentinvaalienkin käänteissä saattaa riittää seurattavaa seuraaviksi kuukausiksi, mutta samaan aikaan on niin mahdollisten ehdokkaiden kuin äänestäjienkin hyvä miettiä kotisuomalaisia kuntavaaleja. Sieltä ne nimittäin taas kerran tulevat.

 

 

Liisa Raipala