Krokotiilihippa kasteli uimakoululaiset Viljakkalassa

Anne Meriläinen ja Jere Käppi aloittivat uimakoulun liikunnanohjaaja Mari Bergiuksen opastuksella Kurjen rannassa maanantaina. Kolea sää ei uimista varsinaisesti suosinut, mutta välillä käytiin saunassa lämmittelemässä.

Sakari Ilomäki

VILJAKKALA. – Täähän on ihan lämmintä, hihkaisee Aleksandra Lammasniemi kipaistessaan Kyrösjärven rantaveteen Kurjen uimarannalla maanantaina aamupäivällä.

Muitakin mielipiteitä uimaveden lämpötilasta esitettiin, mutta viileä kesäsää ei kaikkia vesipetoja saanut pidettyä poissa rannalta, kun Ylöjärven kaupungin järjestämä rantauimakoulu käynnistyi.
– Jonkin verran kesän koleus varmasti on vaikuttanut rantauimakoulujen suosioon, täällä Viljakkalassakin oli tarjolla kaksi alkeisryhmää, mutta vain toinen toteutui, koska ilmoittautuneita ei tullut odotettua määrää, kertoo uimakoulua vetävä liikunnanohjaaja Mari Bergius Ylöjärven kaupungilta.

Apuohjaajana Bergiuksella on Mia Raerinne ja oppilaita avauskerralla vain neljä, kun jokunen ennakkoilmoittautunut ei päässyt maanantaina mukaan. Uimakoulu jatkuu perjantaihin asti, ja rannalla kokoontuu alkeisryhmän jälkeen alkeisjatkoryhmä.

Uimahallissa pidettäviin uimakouluihin eivät kaikki halukkaat ole Bergiuksen mukaan mahtuneet, mutta rantauimakouluissa ryhmät eivät kaikkialla ole täynnä.

Uimakoulun alkajaisiksi lämmiteltiin rantanurmikolla. Aurinkolämmityksestä ei alkulämmittelyyn apua saatu, joten koululaiset leikkivät ja jumppasivat verenkiertoon vauhtia yhdessä ohjaajien kanssa, minkä jälkeen riennettiin porukalla rantaveteen. Kastautumisessa auttoi naseva vesilintu- ja sarjakuva-aiheinen loru:

”Aku Aku Ankka,
veitikka vankka,
huusi maailmalle:
Nyt mennään veden alle!”

Ja mentiinkin, tosin vain puolisukeltamalla, mikä sopii ankkamaiseen loruun ja uintiopiskelun alkeisiin oikein mainiosti.

 

Rantasauna toi helpotusta

Kastautumisharjoituksia jatkettiin krokotiilihipalla. Solumuovisesta kelluntapötkylästä kuoriutui ohjaajan käsissä krokotiilin kita, johon Bergius haukkasi kunkin oppilaan vuorollaan. Kidasta pääsi kuitenkin pelastautumaan, kun kyyristyi matalaksi ja sujahti renkaan alta pakosalle. Uikkarit ja uimarit siinä tietysti kastuivat, mutta säästyipä henkiriepu.

Aivan rantaviivan tuntumassa harjoiteltiin myyräuinnin potkuja. Jere Käppi ja Anne Meriläinen potkivat ja ohjaajat muistuttivat pitämään jalat suorina. Potkujen ripeässä tahdissa ei sen sijaan ollut korjattavaa.

Kun myyräuinnin potkujen perusteet saatiin haltuun, jatkettiin potkuharjoituksia uintiasennossa, eli vatsallaan. Sitä varten piti siirtyä hieman syvemmälle.
– Mä uppoan, Lammasniemi kiljahtaa.
– Et sinä uppoa. Huomaathan, että sinulla on kädet pohjassa, ohjaaja rauhoittelee.

Vaikka vesi oli maanantaina lämpimämpää kuin ilma, ei järvessä varsinaisesti lämmittelemään pystynyt. Rantasauna oli koululaisten iloksi lämmitetty, ja saunaan porukka säntäsikin uimakoulun välitunniksi.

Lauteilla saattoi sulatella juuri opittua ja suunnitella jatko-opintoja.
– Mitähän me huomenna tehtäisiin? Voitaisiin vaikka liukua.
– Mitä liukua? Mä en osaa sellaista.
– Siinä liu’utaan veden pinnassa. Ei haittaa, vaikka et vielä osaa. Sitä vartenhan me olemme täällä, opettamassa ja oppimassa.