Kohti normaalimpaa aikaa

Pääkirjoitus 17.6.2020

 

Elämme kummallisia aikoja. Keväällä koronaepidemia iski päin kasvoja tavalla, jota kukaan ei voinut ennustaa. Monella alalla kaikki ajatukset liittyvät selviämiseen päivästä seuraavaan. Arki mullistui, kun koululaiset ja päiväkotilapset siirtyivät kotiin, ja vanhemmat joko opettelivat etäpalaverikäytäntöjä tai joutuivat joka aamu lähtemään töihin epävarmassa tilanteessa.

Maanantaina hallitus kertoi, että ainakin yksi osa koettelemuksesta on päättynyt: Valmiuslaki kumottiin. Epidemia on virallisesti laantumassa.

Epävarmuus ei juuri helpota. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu kuukauden tai vuoden päästä. Jatkamalla hillittyjä varotoimenpiteitä kukin omassa elämässämme taltutamme koronaepidemian lisäksi monta muutakin kiertotautia, isompaa ja pienempää. Tavallinen influenssakin veisi harvemman sairaalaan, mikäli vaikkapa käsihygienian ja kättelemättömyyden käytäntöjä jatkettaisiin. Muutakin hyvää voi seurata: etätyöt ovat herättäneet monet pohtimaan, voisiko sittenkin muuttaa pois kaupungista maaseudun rauhan. Kesämatkailu tapahtuu tänä vuonna liki yksinomaan kotimaassa, mikä on monelle epidemian runtelemalle alalle hopeareunus pilven ympärillä.

Myös epidemian synkempi varjo on valitettavan pitkä. Monella yrittäjällä on edessään pitkä taival tavalliseen arkeen pääsemisen kanssa. Lapsiperheköyhyys on kasvanut koronan aikana, kuten hätäapua tarvitsevien määrä yleensäkin. Toivottavasti erityisiä tukimuotoja ymmärretään jatkaa joustavasti tarpeeksi pitkän aikaa, jotta jokainen meistä selviäisi takaisin jaloilleen.

Näiden jälkien korjaamiseen voi mennä pidempään kuin koronaepidemiassa yhteensä – jos siis todella selvisimme näin vähällä.

Jäljet näkyvät kaikkialla. Yksi esimerkki ovat myös tämän kesän rippileirit ja niitä seuraavat konfirmaatiot, joita ei voi aivan tavalliseksi kutsua. Ripille kuitenkin päästään, aivan kuten aina ennenkin.

Kenties tärkein tämän kevään muistutus onkin se, miten uskomattoman muovautuvaa sorttia ihminen on. Desinfiointiaineet kaupoissa ja turvavälit ravintoloissa eivät enää jaksa ihmetyttää.

Palaamme hiljalleen takaisin normaaliin, vaikka normaali onkin muuttunut.

 

Nina Ylinen