Kohtele ihmistä hyvin, jos haluat tehdä hänet onnelliseksi – varo samalla onnellisuusvarkaita

onnellisuusprofessori"Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen vieraili nivelpiirissä Kurjenmäkikodilla. Kuva todistaa, että melankolisuuteen taipuvainen Ojanen osaa hymyilläkin.

HÄMEENKYRÖ. Nivelpiirin vetäjä Anneli Järvinen-Paananen toivotti puhujavieraan tervetulleeksi kysymyksellä.
– Olet saanut onnellisuusprofessorin tittelin, oletko onnellinen siitä?
– Onhan se mukavampi kuin skitsofreniaprofessorin titteli. Skitsofreniaakin olen tutkinut nelisenkymmentä vuotta, myhäili psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen, joka vieraili nivelpiirissä Hämeenkyrössä viime viikon keskiviikkona.

Paljon on historiassa ollut niitä, jotka ajattelevat onnen pakenevan sitä varmemmin, mitä enemmän sitä tavoittelemme.
– Enää näin ei ajatella, vaan onnellisuusoppaita on tarjolla valtavasti, Ojanen kertoi.

Onnen tai onnellisuuden tavoittelu ei ole uusi asia. Siitä on puhuttu ja kirjoitettu kenties enemmän kuin mistään muusta. Tutkimuskohteena ja etenkin kyselytutkimusten aiheena onnellisuus on sen sijaan melko tuore.
– Me suomalaiset olemme järkyttävän onnellista kansaa. Meidän on kovin vaikea uskoa sitä, koska olemme mielestämme melankolisia, sulkeutuneita, kateellisia emmekä luota itseemme. Tutkimusten mukaan olemme kuitenkin maailman toiseksi onnellisimpia tanskalaisten jälkeen, Ojanen totesi.

Näkökulmia onneen ja onnellisuuteen Ojanen avasi tarinoilla ja kaskuilla. Brittiläisestä tv-sarjassa Vielä virtaa iäkäs automekaanikko Wesley tokaisi vävynsä uteluun avioliiton onnellisuudesta napakan vastauksen.
– Älä minulta moista kysy! Meillä rouva päättää nämä asiat.

Onnellisuuden kaava on yksinkertainen, ainakin Albert Einsteinin vastauksessa, kun häneltä kaavaa kysyttiin. Onnellisuus koostuu kolmesta asiasta: työstä, henkisestä ja vähän aineellisestakin rikkaudesta sekä kyvystä olla tekemättä typeriä kysymyksiä.

 

Raha ei tuo onnea

Onnellisuutta on kuitenkin vaikea määritellä. Pahasta olosta on helpompi puhua kuin onnellisuudesta. Onnellisuus ei vaadi selitystä, toisin kuin vastoinkäymiset ja onnettomuudet.

Leo Tolstoi tiivistää onnellisuuden ja onnettomuuden keskeisen eron romaaninsa Anna Kareninan avausvirkkeessä: ”Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Ojanenkin muistutti, että harvoinpa taitaa keskustelunavaus olla sen taivastelua, kuinka onnellinen ja tyytyväinen juuri tänään olen.
– Puhe suomalaisten sulkeutuneisuudesta ei enää ole totta, jos on koskaan ollutkaan. Ainakin busseissa ja junissa kännyköihin kailotetaan kaikki yksityisasiatkin, niin että sivullisen korvia kuumottaa.

Raha ei tee onnellisemmaksi. Lottovoitto tuottaa voimakkaan välittömän onnentunteen, mutta se hiipuu nopeasti. Tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen lisäraha ei juurikaan lisää onnellisuutta.

Onnellisuusvarkaita Ojanen nimeää puoli tusinaa: pelot, masennus, ujous, katkeruus ja viha. Nämä ovat tarkemmin ajatellen seurauksia siitä, että emme ole kohdelleet toisiamme ystävällisesti ja kunnioittavasti.
– Ja lisäksi on tuo merkillinen aine, alkoholi. Siitäkin on paljon harmia.

Mutta miten tulla onnellisemmaksi? Tätäkin Ojanen on selvittänyt kyselytutkimuksella. Vastausten perusteella onnelliseksi voi tulla ajattelemalla myönteisesti, pitämällä huolta itsestään, ymmärtämällä, että onnessa on kysymys pienistä asioita ja pienistä hetkistä.
– Joka kolmas vastaaja oli sillä kannalla, että itsensä toteuttaminen on avain onneen. Tämä on yksilökeskeisen kulttuurin ilmiö. Kuusivuotiaan pojan vastaus lehtihaastattelun kysymykseen, voiko köyhä olla onnellinen, tavoittaa oleellisen.
– Kyllä voi, jos joku ostaa sille jotain, vaikka banaanin.
– Viisas vastaus, että annetaan toiselle jotain lahjaksi. Toiselle voi antaa myös esimerkiksi ystävällisiä sanoja. Ihmisen kohteleminen hyvin lisää hänen onnellisuuttaan.


Sakari Ilomäki