Kirjoittajavieras: Tuliainen Englannista

Ystäväni esitteli aarteitaan. Isäntä oli tukenut harrastusta hankkimalla kaapin kokoelmalle. Mukiharrastajan tarinoidessa muumeistaan eksyin tietysti miettimään omia varastojamme. Kiekkokansan lellikki Muumi-Mörkö ei hehkunut edes kokoelmamme helmenä.

Harvalukuiselle muumimukiparvelle tuli sattumalta käyttöä. Vieraita saapui Unkarinmaalta. Nuorin vierasta oli ilahtunein mukeista. Hän kertoi kyllästyneensä kaikkialla riehuvaan Frozen-maniaan ja vaihtaneensa prinsessat jalkapalloon ja Niiskuneitiin. Totta kai lahjoitimme hänelle muumipyyhkeen. Pyyhkeestä tuli niin rakas, että se sai pitää vieraalle seuraa öin ja päivin koko loppumatkan ajan. Lahjanantajillekin tuli hyvä mieli. Toisinkin olisi voinut käydä, sillä aina ei toivetuliaisten hankinta ole leikintekoa.

Tunnustan tässä vaiheessa tarinaa paheeni, jota yritän pitää järjellisessä hallinnassa: kiinnostukseni tiettyihin jalosukuisiin. Tiedostan kyllä nykyajan kuninkaallisten tuotteistaneen itsensä ja elävän tavalla, joka ei kestä lähempää ekologista tarkastelua. Harrastukseni on enemmän hauskaa hömppää kuin aitoa ihailua. Se siunaus keski-iästä on, että kaltaiseni tädintanttaraiset saavat olla ystävineen niin hömpsähtäneitä vaikkapa kuninkaallisiin kuin itse haluavat.

Kuninkaallisia häitä ei ollut tänä vuonna horisontissa, mutta aina on sentään jotakin kiinnostavaa kiikarissa. Suunnitelman toteuttamiseen tarvittiin kaksi teiniä. Heidät lähetettiin kohti Englannin maata, jossa pesii tunnetusti kruunupäitä. Teinit kuvittelivat, että matkan tarkoitus olisi heidän kielitaitonsa parantaminen ja maailmankuvansa avartaminen. Mitä vielä! Suuremmat tehtävät odottivat Buckinghamin palatsin lipeillä. Päämääränä oli saalistaa maailman vanhimman elossa olevan monarkin kuvalla varustettu muki. Tuliaisagenttien vastaanpullikoiminen ei auttanut, sillä tehtävän tärkeys oli taottu päähän jo lähtiessä. Mukitta ei maailmalta palata. Unissa kummittelivat kenttien kauheudet ja yksinäisten matkalaukkujen harhailut toisella puolen maapalloa.

Odotuksen tuskani ymmärrettiin. Tuliainen luovutettiin ensimmäisenä. Lisämausteena kerrottakoon, että Elisabeth pääsi matkustamaan uuteen kotinsa arvoisessaan seurassa ihka aidon aatelisen kanssa. Ehdottomasti incognito kuten hänen majesteetilleen sopii.

 

Eeva-Liisa Juurijärvi