Käsin kirjoittaminen on kuin terapiaa

Satu Niininen kokee käsin kirjoittamisen miltei terapeuttiseksi. Taustalla häämöttää Matti Rintalan hahmo.

HÄMEENKYRÖ. Luovan kirjoittamisen kurssi Hämeenkyrön kansalaisopistossa kokoontuu maanantai-iltaisin kirjaston sinisessä luokassa. Sinisiä ja kenties muunkin värisiä ajatuksia kirjoitetaan tarinoiksi, runoiksi tai dialogiksi.

Kurssilaisista kaksi rohkeni avautua kirjoittamisharrastuksestaan. Sekä Satu Niinisellä että Matti Rintalalla on sana hallussa, joskus useampikin. Kumpikin on ollut mukana kirjoittajaryhmässä jo useamman vuoden.
– Niin, luovan kirjoittamisen kurssi alkaa syksyisin kurssina, mutta muotoutuu hiljalleen ryhmäksi, joka silloin tällöin kokoontuu myös kurssikertojen ulkopuolella, Rintala kertoo.
– Minulla into kirjoittamiseen heräsi vuosituhannen vaihteen jälkeen erään koulutuksen yhteydessä, kun oivalsin äidinkielen merkityksen tavallaan uudelleen, Niininen kertoo.
– Etenkin käsin kirjoittaminen on lähes terapeuttista, kuvailee Niininen, jolla on aina kynä ja muistivihko käden ulottuvilla.

Kirjallista itseilmaisua estävistä tai jarruttavista tekijöistä pahin lienee monen potentiaalisen kirjoittajan olkapäällä kuiskiva sisäinen kriitikko. Sen vaientamiseen luovan kirjoittamisen kurssi ja muut ryhmän jäsenet ovat oivallinen apu.

Kirjoitettua tekstiä on Niinisen mukaan helpompi peilata ja tutkailla kuin puhuttua kieltä.

Rintala säestää samassa sävellajissa. Hänen mielestään yksi ihmisyyden perustehtävistä on ällistyttää lajitovereita.
– Sanavarastoni tuntuu kovin ohuelta, kun yritän ilmaista itseäni puhumalla. Kirjoittaessa taas pystyn hiomaan ajatukseni ainakin itseäni ilahduttavaan muotoon, Rintala sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee kirjallisten asiakaspalautteiden laatimisen.
– Kun kiukkuisena soittaa maksulliseen puhelinpalveluun, jossa vielä joutuu jonottamaan, niin puhutusta viestistä tulee helposti pelkkää noitumista. Kirjallisessa palautteessa taas voi kertoa mielipiteensä paljon mietitymmin sanankääntein, mies virnistää ilkikurisesti.

 

Kirjoittaminen ennen kaikkea

Kurssilla harjoitellaan kirjoittamista yhdessä keskustellen, ohjaaja Minna Kulmala saa kehuja oppilaidensa kuuntelemisesta. Läksyjäkin kurssilla annetaan, mutta ei läksytetä.

Omia tekstejä ei ole pakko jakaa muiden luettavaksi tai kuultavaksi, mutta siihen kannustetaan.
– Usein joku rohkaistuu kurssin myötä lukemaan omia tekstejään ääneen, vaikka aloittaessa ajatus tuntuisi mahdottomalta, Niininen kertoo.

Niiniselle tekstien lukeminen ääneen on luontevaa. Jopa siinä määrin, että hän jakaa kirjoittamiaan runoja ystävilleen ääniviesteinä.

Kurssilla jokainen voi kuitenkin kirjoittaa omilla ehdoillaan ja luottaa siihen, etteivät tekstit vuoda ryhmän ulkopuolelle.
– Luottamuksellisuudesta sovittiin heti ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Muiden tekstejä ei ulkopuolisille levitellä, Rintala sanoo.

Niinisellä ja Rintalalla on vankka yhteinen näkemys siitä, kenelle luovan kirjoittamisen kurssi sopii.
– Jos ei osaa kirjoittaa, kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan!

 

Sakari Ilomäki