Karja keikkui keväällä

Jokohan uskaltaisi uskoa siihen, että se on täällä lopultakin, kevät. Lyhyt nopean muutoksen kausi pitkän talven ja kesän välissä.

Viime viikkoisen takatalven yllättäessä saattoi tuntea itsensä vanhojen sananlaskujen tuntijaksi ja tuumata kuinka kevät tulee keikkuen. Näin ne lämpimät säät ja talviset takapakit vuorottelevat. Liisa Raipala toimittaja

Kotimaisten kielten keskuksen, Kotuksen verkkosivuilta löytyy sananparrelle kuitenkin aivan toisenlainen selitys: sen alkuperäinen merkitys liittyisikin karjanhoitoon.

Menneinä aikoina karja saattoi olla keväällä huterassa kunnossa, jos rehu oli kevään lähestyessä alkanut huveta.

Kun lehmiä sitte päästettiin keväällä ulos navetasta, ne huonokuntoisina kulkivat keikkuen. Monikohan edes mahtaa tietää, että sananparsi vielä jatkuu: ”suvi suuta vääristellen.”

Kun kasvukausi oli alkanut, ja ruokaa oli taas karjalle saatavilla, oli taas aika märehtiä – ja väännellä suuta.

Vanha kansa aikoinaan povasi tulevaa säätä erilaisista ennusmerkeistä. Sananparsien mukaan esimerkiksi huhtikuun säästä voitiin päätellä tulevia käänteitä ilmanalassa.

Kylmä huhtikuu enteili hyvää, sillä ”kun on kylmä huhtikuu ja märkä toukokuu, niin on täysi heinälato.”

Yhtä hyvää ei luvannut huhtikuun lämpö: ”Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään.”

Itse huhtikuun nimikin tulee menneiden sukupolvien elämään kuuluneista töistä. Keväällä nimittäin kaadettiin huhta- eli kaskipuut, jotta ne voitiin kesällä polttaa.

Sanaa huhta on käytetty suomen länsimurteissa ja Keski-Suomessa, ja osassa itämurteita sanasta on tunnettu muoto huuhta. Sanan arvellaan olevan laina indoeurooppalaisista kielistä.

Historiansa on myös sanalla kevät.

Se on Kotuksen mukaan kolmetuhatta vuotta vanha sana, joka löytyy myös lähisukukielistä, esimerkiksi viroksi kevät on kevad.

Toukokuun nimi kätkee puolestaan kevään vanhan nimityksen. Siinä missä nyt puhutaan toukotöistä, touko on ennen ollut kevään nimitys.

Otetaan tähän nyt vielä yksi sananlasku mukaan: rakkaalla lapsella on monta nimeä.

 

Liisa Raipala