Kannattaako lukeminen aina?

Haastattelin tässä lehdessä julkaistua juttukokonaisuutta varten muutamaa yläkouluikäistä nuorta heidän lukutottumuksistaan. Vapaaehtoisesti kirjoja lukeville nuorille on luettu säännöllisesti, kun he ovat olleet pieniä. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, porttiteoria vaikuttaa pätevän. Iltasatu on ensimmäinen askel kohti huumaavia kovakantisia kokemuksia.

Nuorten suhtautumisessa lukemiseen oli kuitenkin jotain, mikä jäi vaivaamaan. Yksikään ei kuvaillut lukemista harrastuksekseen. Nämä nuoret lukevat muun tekemisen ohessa ja lomassa, ajankuluksi ja silloin kun ei ole mitään muuta tekemistä.

Kukaan ei myöntänyt kokevansa vieroitusoireita, jos joutuu olemaan erossa kirjoista useamman päivän tai jopa viikkoja. Kuulostaa terveeltä ja tasapainoiselta.

Nuorten lukemattomuudesta on oltu huolestuneita todennäköisesti jo silloin kun minä olin nuori. Lukutaitoa pidetään aivan aiheellisesti tärkeänä kansalaistaitona, mutta lukuhaluttomuus on hieman eri asia kuin lukutaidottomuus.

On olemassa tärkeitä ja tarpeellisia taitoja, joita ei voi oppia lukemalla. Esimerkiksi kaivinkoneen tai puunkorjuussa käytettävän moton kuljettajalta vaaditaan taitoja, jotka oppii vain tekemällä. Reilut kymmenen vuotta sitten sain kokeilla kaivinkoneen ohjaamista. Tilaisuus tuli, kun erehdyin mainitsemaan syntymäpäivästäni kaivurikuskille, joka oli töissä talotyömaamme tontilla.

Kokeilun perusteella olen enemmän kädetön isäkäs kuin kädellinen nisäkäs.

Näillä kädentaidoilla lukeminen kannattaa. Mutta lukemattomien leimaaminen taitamattomiksi on typerää.

Sakari Ilomäki