”Kannabis on vaarallisin huume”, kertoivat huumenuorten vanhemmat

kannabis huumeena huumeet kondis ry ikaalinenKondis-yhdistyksen kokemusasiantuntijat Jukka Riipinen, Minna Leskinen ja Maria Thelen kertoivat omien huumelapsiensa tarinan.

IKAALINEN. Kolmen huumenuoren vanhemman omakohtaiset kokemukset ovat riipaisevaa kuultava siitä, kuinka huumeet pilaavat nuoren ja hänen läheistensä elämän.
Maria Thelen, Jukka Riipinen ja Minna Leskinen kertoivat torstaina Ikaalisten yhteiskoulun ja lukion oppilaille sekä isolle joukolle vanhempia, miten kannabis tuhoaa elämiä.

He perustivat runsaat kaksi vuotta sitten Kondis-yhdistyksen. Kondis toimii linkkinä käyttäjän, läheisten ja viranomaisten välillä ja antaa konkreettisia välineitä elämänhallintaan niin läheisille kuin käyttäjillekin.

Kaikkien kolmen pojat aloittivat kannabiksen käytön teini-iässä ja ovat edelleen huumekoukussa.
– Kannabis on kaikkein vaarallisin huume, koska siitä alkaa riippuvuus. Karmeinta tässä on, että julkisuudessa se mielletään vaarattomaksi. Se on jopa muotia, Riipinen sanoi.
– Suurin virhe on antaa kannabiksen käyttäjälle rahaa. Rahat eivät mene uusien farkkujen ostoon tai jääkaapin täyttämiseen, vaan huumeiden rahoittamiseen, Riipinen sanoi.

 

”Poika lupaili, että tämä loppuu”

Jukka Riipisen poika on käyttänyt kannabista jo 25 vuotta. Hän on nyt 41-vuotias.
– Ensi kokeilun hän teki 16-vuotiaana kotibileissä ja ensimmäisestä kannabissätkästä hän jäi heti koukkuun. Kaverit yllyttivät kannabikseen, koska se ei haise kuin viina eikä siitä tulee krapulaa, vain hyvä olo. Meillä vanhemmilla meni kolme vuotta ennen kuin tajusimme, että poika on käyttäjä.
– Poika menestyi palloilulajeissa. Ne jäivät, ja kaveripiiri muuttui pienessä ajassa tyystin toiseksi. Aiemmin fiksun ja iloisen pojan koulunumerot alkoivat laskea, tuli poissaoloja ja rahaa tarvittiin lisää. Luulimme aluksi, että kyse on vaikeasta murkkuiästä.
– Kotoa alkoi hävitä rahaa. Poika oli musiikkiluokalla, ja hänellä oli sähkökitara vahvistimineen sekä akustinen kitara. Yhtäkkiä ne hävisivät kotoa. Poika kertoi, että hän harjoittelee kaverin luona. Uskoimme vielä silloin selitykseen. Myöhemmin selvisi, että ne olivat kanissa. Käyttö selvisi lopulta, kun löysin pojan kassista piipun ja pussillisen jotain ruskeaa, Riipinen kertoi.

Riipisen poika rakastui kannabikseen.
– Alkuvuosina uskottelimme, että käyttö loppuu. Maksoin laskuja ja huumevelkoja. Poika lupaili, että tämä loppuu. Näin ei käynyt, vaan kierre syveni pahaksi. Vanhemmat, älkää uskoko lupauksiin, ainoastaan tekoihin, Riipinen viestitti.
Riipinen sanoo, että poika on pilannut jo elämänsä.
– Opiskelu, työssäkäynti ja huumeriippuvuus on harvoin toimiva yhtälö.
Rikollisuus tuli mukaan, kun huumevelkojen takia perhettä alettiin uhkailla ja kiristää rahaa.
– Huumeet ovat poikani elämä. 41-vuotiaana hän on edelleen 16-vuotiaan henkisellä tasolla, Riipinen sanoo.

 

Sairaalahoitoja ja huumevelkoja

Maria Thelenin poika aloitti kannabiksen käytön 15-vuotiaana. Hän on nyt 27-vuotias.
– Meillä vanhemmilla meni viisi vuotta ennen kuin tajusimme hänen käyttävän. Asia selvisi, kun hän ajoi autokolarin ja hänen verestään löytyi kannabista, amfetamiinia ja rauhoittavia lääkkeitä. Reppu oli täynnä ruiskuja.
– Poika ei halunnut hoitoon ja häipyi puoleksi vuodeksi kotoa. Kun hän palasi jouluaattona, jo seuraavan päivänä hän oli poissa.
– Asunnot vaihtuivat, koska eihän kukaan halua asua huumeidenkäyttäjän naapurina. Suurimman osan ajasta poika onkin asunut kadulla. Hän on ollut useaan eri otteeseen sairaalahoidossa keuhkokuumeen, hakkaamisen ja huonojen aineiden ruiskutusten takia. Vankilassakin hän ollut useita kertoja. Huumevelkojat ovat leikanneet häneltä osan kantapäästä ja repineet päänahkaa niin, ettei siinä paikoin kasva hiuksia.
– Viime keskiviikkona poika soitti, ettei jaksa enää. Hän nyt katkolla. Se ei vielä takaa mitään paremmasta. Haluan edelleen auttaa häntä, mutta pelkään, että tulee soitto, jossa kerrotaan hänen kuolleen, Thelen kertoi.

– Poikani oli vasta 12-vuotias, kun hän aloitti kannabiksen käytön. Nyt hän on 26-vuotias ja istuu vankilassa runsaan neljän vuoden tuomiota törkeästä ryöstöstä, Minna Leskinen kertoi.
Pojalla on todettu ADHD.
– Kannabiksen käytön pistin minäkin murrosiän pikkiin. Lopulta hän joutui Lastenlinnan suljetulle osastolle. Hänet huostaanotettiin kolmeksi vuodeksi. Niiden aikana huumeseulasta ei löytynyt mitään.
Jo 15-vuotiaana poika alkoi käyttää kannabista kovempia huumeita.
– 18-vuotissyntympäivänään hän piikitti ensimmäisen kerran amfetamiinia suoneen. Verenmyrkytyksen takia hän joutunut pyörätuoliinkin. Nykyisin hän kävelee. Sairaalakierre on ollut kova ja hän ollut useasti lähellä kuolemaa.
– Olen joutunut heittämään oman lapseni pois kotoa. Samalla mieleni on särkynyt. Huumelapsi ja hänen läheisensä elävät päivä kerrallaan.

 

Puutu heti huumeiden käyttöön

Kondiksen vanhemmat eivät kaunistele asioita, ja he haluavat läheisten tarttuvan huumeiden käyttöön nopeasti.
– Moni vanhempi miettii, että mikä meni pieleen. Siihen ei pidä takertua, vaan hakea apua. Lapsen huumeriippuvuudesta on häpeä karistettava pois. Se on sairaus, joka voi sattua kenen tahansa kohdalle. Vertaistukiryhmät ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi purkaa tuntoja, vaihtaa kokemuksia ja saada apua, Riipinen sanoo.

Hän vertasi huumeiden käyttöä Titaniciin. Käyttäjä näkee vain sen kymmenen prosenttia, mikä jäävuoresta on vedenpinnan yläpuolella ja se on mukamas hyvää ja oikeaa.
– Läheiset näkevät sen, mitä on pinnan alla ja kuinka se voi tuhota koko elämän.

Vanhemmat nostavat kolme asiaa, jolloin hälytyskellojen pitäisi alkaa soida.
– Lapsi valehtelee menoistaan, rahantarve lisääntyy sekä luvattomat poissaolot koulusta ja kotoa lisääntyvät. Olkaa tiukkoja, hakekaa apua, mutta rakastakaa edelleen lastanne, mutta raittiina, Kondiksen vanhemmat sanoivat.

 

Terhi Palonen