Kalastusta Jokisuusta Peltosaaren lahteen Kilvakkalassa

mielipidekirjoitus pirkanmaa hämeenkyrö ikaalinen jämijärvi viljakkala

 

 

 

Olen sitä ikäluokkaa, että olen saanut osallistua työhommiin melko nuoresta. Kalastus ei ollut varsinaista työtä, mutta jalo harrastus, joka tuotti myös vähän särpimenlisää. Maaseudulla ja maalaistaloissa ei sota-aikoina koettu nälkää, mutta muutoksena liharuokiin antoi kalastus tervetullutta vaihtelua.

Meillä oli naapurina Lauri, joka oli ahkera kotitarvekalastaja. Hänen kaverinaan osallistuin kalastukseen jo vähän toisella kymmenellä ollessani. Laurilla ei ollut soutumiestä ja hän kelpuutti minut apulaisekseen.

Lauri kalasteli pääasiassa katiskoilla joita hän itse valmisti – valmisti myös naapureille. Hänellä oli myös 150-koukkuinen pitkäsiima, ja sen lasku ja nosto ei käynyt yksin. Olin innokas apulainen ja opin koulutuksen jälkeen hänelle soutumieheksi.

Jopa niin, että hän joskus pienissä kaljoissa kertoi kuulijoille: ”Niin – ku me Ollin kans menemme järvelle, niin pyydykset kattotaan vaikka kävis tuuli pystyyn.” Osasin ehkä jo silloin vähän soutaa.

Muistelen, kun kerran Pitkäniemessä mätiä kerätessäni kävin Mäkipään Kallen kanssa kokemassa hänen pyydyksensä.

Olin soutumiehenä ja kun tulimme rantaan sanoi Kalle: ”Minulla ei ole koskaan ollut semmosta soutumiestä kuin sinä.” Se oli Kallen mielipide. Kerroin, että minulla oli nuoresta pitäen hyvä soudun opettaja, joten jos en nyt osaisi soutaa, olisin perin huono oppilas.

Meidän kalastusalueemme – minun ja veljeni – käsitti Karttaslammilta Kannonlahteen. ja naapurin Lauri kalasteli lähes samoilla vesillä. Siinä oli lahtia ja niemiä. Oli hyviä hauenkutupaikkoja ja kuturuohikoita.

Karttaslammin tienoilla kalasteli myös Hyssän Juho – pääasiassa rysillä kevätkalan aikaan aina lahnankutuun asti. Lahna kutee rukiin tähkimisen ja toinen lahna rukiin heitimisen aikoihin – silloin myös kataja savuaa, joka on yksi lahnankudusta kertova merkki.

Juho oli myös ahkera uistimen vetäjä. Vuosi 1952 oli antoisa uistinkesä ja muistan silloin nähneeni hänet useina elokuun iltoina kiertämässä – meidän muiden mukana Pärkön selällä – Pärkön ja Salmin sillan välillä ja kuhia tuli hyvin.

Kivimäen Kustaa kalasteli katiskoilla lähinnä Kuuntelan lahdella. Katselin kerran rannalta kun hän koki katiskoitaan. Kysyin – tuliko kaloja? Kustaa vilkaisi paatin pohjalle ja sanoi: ”Kylä tuli – tuli nettei yhteen soppoon mekkee.”

Peltosaaren lahti oli kalaisa kalastusalue. Siinä kalasteli Alasoinin Suoma-emäntä.

Muistan, kun kerran tapasin hänet, kun hän oli menossa katsomaan pyydyksiään. Toivottelin hänelle hyviä saaliita. Kun tapasimme jälleen parin päivän kuluttua hän sanoi: ”Kyllä hyvän onnen toivotit, sain silloin neljän kilon hauen.”

Peltosaaren lahdessa kalasteli mm. Ylimäen Oiva ja kerran hän pääsi lyömään seipäällä 15 kilon hauen. Se on tietääkseni suurin hauki niistä rannoista.

Kun vaihdoin aikanaan asuinkuntaa, ei se kalastuskärpänen minua jättänyt. Jämijärvi on Kyrösjärven tavoin kalaisa järvi ja on ollut myös hyvä kuhajärvi.

Olin pitkään kalastuskunnan puheenjohtajana ja siinä pääsin tutustumaan järven joka kolkkaan. Kalanpoikasia istutettiin vuosittain – ensin haukea ja myöhemmin kuhaa.

Kalastus on ollut minulle kiintoisa harrastus ja onhan siitä ollut huvin lisäksi vähän aineellistakin hyötyä.

Kun nuorena aloin kalastella ja hankkia pyydyksiä – itse kudoimme rysät – sanoi isä: ”Ei teidän kalastuksestanne mitää tule – kyllä ne teidän pyydyksenne siä toiset kattoo.”

Ei katsonut. Kun kalastuksemme vähän myöhemmin oli vakiintunut, isä saattoi jo huhtikuulla kysellä: ”Eikö sinne rantoihin alia jo pian saamaan pyydyksiä?”

Isä kyllä tykkäsi kovasti kalasta, vaikka hän ei itse ollutkaan koskaan kalastanut, paitsi nuoruudessaan oli ollut mukana nuotan vedossa. Heikkilällä ja Hatavaralla oli ollut yhteinen nuotta, jota vedettiin – paitsi kevätkalan aikaan – myös kesällä, kun lämmin tuuli puhalteli sopivasti Läykkälänlahden suunnasta Kilvakkalan rantaan – se oli tuulikalaa.

Kun tulin Jämijärvelle, huomasin pian, että myös Sipilän Aleksi-taata oli kiinnostunut kalastuksesta. Näin myös aittan parvella vanhoja verkon jäänteitä, jotka kertoivat talon menneestä kalastuskulttuurista.

Vaikka taata oli jo ikääntynyt, tuli hän vielä joitakin kertoja järvelle veneen perään verkon nostoon. Jo keväällä varhain hän hakeutui järvenpuoleisista ikkunoista katselemaan, joko pian jokisula on edennyt Riihikarille asti.

Seurasin sitä kyllä itsekin ja kun näin tapahtui, lykkäsin paatin jäätä pitkin Riihikarille ja laskin sinne ensimmäiset rysät.

Jämijärvelle tullessamme toimme mukanamme jonkun rysän ja täällä teimme lisää niin, että niitä oli parhaimmillaan pyynnissä kymmenkunta. Ne takasivat sen, että kalasyömistä riitti.

Silloin oli Jämijärvessä vielä hyvä kuhakanta ja paras pyydys niiden pyytämiseen oli verkko.

Kerran sattui olemaan erittäin lämmin kesä. Silloin olivat pintavedet lämpimiä ja myös kuhat olivat pinnassa, eikä tarvinnut uistimessa pitkää siimaa. Myös uistelijat olivat hereillä, ja joinakin iltoina kiersi Pyydönselällä kymmenkuntakin paattia, eivätkä kiertäneet turhaan.

Nykyisin ovat kalastajat Jämijärvellä harventuneet, kuten väki muutoinkin. Kun aikoinaan oli lähikylällä useitakin kalastajia, joilla oli tallella rysän kutomisen taito – ei ole enää. Kalastajat ovat myös paljolti siirtyneet verkkokalastajiksi, niin kesällä kuin talvellakin.

Takavuosina puhuttiin kalavesien huonontumisesta, mutta liekö nykyisin ilmiö lientynyt, kun karjatilojen määrät ovat vähentyneet. Joka tapauksessa veden laatu on parantunut. Ehkä päästöt turvesoilta ovat myös vähentyneet ja se näkyy järven veden laadussa.

Kalakanta on edelleen Jämijärvessä kohtalaisen hyvä ja suurien kalojen osuus kalasaaliista on viime vuosina ollut melko runsas. Petokalat ovat kasvaneet, kun pientä kalaa on ollut riittämiin.

Kalastusinnostuksen soisi lisääntyvän, vaikka väki onkin vähentynyt. Kalakanta on runsas ja kestäisi suuremmankin kalastuksen, joten ei ole syytä pelätä kalojen loppumista. Varsinkin ns. roskakalojen pyyntiä tulisi lisätä.

 

Olavi Heikkilä

 

Lähetä oma mielipiteesi UutisOivan sivuille! Ota meihin yhteyttä sähköpostitse toimitus@oivaseutu.fi tai lähetä tekstiviesti 0400 922 803