Järven pohjasta lähti liki kaksi metriä mutaa

Salmen pohjasta löytyi ruoppauksen yhteydessä vanha kalanpyydys, puusta tehty listekatiska. Jouko Niinimäellä kädessään katiskan yksi osa.

IKAALINEN. Kunhan kevät koittaa ja Luhalahdessa ja vähän Viljakkalankin puolella sijaitsevalla Särkijärvellä pääsee soutelemaan, muta ei enää järven kapeimmassa kohdassa pöllähdä pohjasta esiin. Särkijärven kalastusseuran hankkeena nimittäin ruopattiin syyskuussa järven kapeikko, Ruoppasalmi, joka oli vuosien aikana päässyt madaltumaan.

Vettä oli enää kolmisenkymmentä senttiä, ja järvi uhkasi jo jakaantua kahdeksi. Nyt syvyyttä paikalla on 1,5–2,2 metriä.
– Täällä maannousu on puoli senttiä vuodessa, ja ympäristöstä tulee lisäksi lehtiä ja kaislaa, ja pohja täyttyy millin vuodessa. Olemme mökkeilleet täällä 35 vuotta, ja sinä aikana salmi on madaltunut 15–17 senttiä, kertoo ruoppaushankkeessa mukana ollut mökkiläinen Jari Saarinen.

 

Puukasat salmen molemmin puolin muistuttavat ruoppausurakan raskaimmasta osuudesta, vedestä ylös hinatuista puista.

 

 

Aikaisempina vuosina salmesta on jo niitetty vesikasvillisuutta ja vinssattu ylös veteen kaatuneita puunrunkoja.
– Nyt ruoppauksen tavoitteena oli järven estää järven jakautuminen kahtia, ja estää sen jäätyminen pohjaan saakka, jolloin veden vaihtuminen pysyy hyvänä ja mahdollistaa kalaston liikkuminen koko vuoden ajan, Saarinen sanoo.
– Liejut imettiin pois kovaan pohjaan asti ja pumpattiin mäen taakse pitkälle notkelmaan, kertoo mukana ollut Jouko Niinimäki.

Ruoppaajan letkua vedettiin kuivan maan puolelle metsään kaikkiaan 250 metriä.
– Ely-keskus edellytti, että liete ei saa valua takaisin järveen, ja tarvittaessa piti tehdä suojavallit sen varmistamiseksi. Liete pysyi hallitusti lähes hehtaarin kokoisessa metsän notkelmassa. Mitään takaisinvalumisen vaaraa ei ollut, Saarinen kertoo.

 

 

Ruoppasalmi ei enää tänä talvena pääse jäätymään pohjaan asti, kun ruoppaus syvensi salmen syvyyttä noin 30 sentistä jopa 2,20 metriin. Jouko Niinimäki ja Jari Saarinen olivat mukana ruoppaustöissä.

 

 

 

Isoin homma kaatuneista puista

Oman ja suurimman työnsä ruoppaukseen toivat järven pohjaan vuosien mittaan kaatuneet puut, joita oli mudassa ristiin rastiin toisiinsa takertuneina. Puut vedettiin sähkövinssillä ylös syvästä mudasta ja pätkittiin moottorisahalla, jotta ne saatiin vedetyksi rantaan kauemmaksi seuraavien runkojen tieltä. Nyt puukasat salmen rannoilla osaltaan kertovat siitä, että paikalla toden totta on urakoitu.

Ruoppausta ja sen rahoitusta oli mietitty jo usean vuoden ajan. Rahaa saatiin jäsenmaksuista, mökkiläisten antamista avustuksista, ely-keskukselta ja Aito Säästöpankilta. Huopion markkinoillakin pidettiin kirpputoria kahtena kesänä.

Lopulta ruoppaushommissa kului viisi kymmentuntista päivää. Paikalla oli ruoppausyrityksen kone kuljettajineen, ja talkoolaisia ahersi kerrallaan neljä: kaksi veneestä käsin ja kaksi rannalla.
– Se oli hyvä porukka, ja vuoroa saatiin vaihtaa, kun päivätöissä käyvät tulivat iltatuuriin. Ilmatkin suosivat. Jos olisi taivaalta tullut vettä, homma olisi ollut ikävämpää, Niinimäki sanoo.

 

 

Järveen oli kaatunut vuosien mittaan pitkin poikin puita, jotka hinattiin rantaan sähkövinssilla ja pätkittiin edelleen pidemmälle rantaan vedettäväksi.

 

 

 

Luvat piti pyytää maanomistajilta sekä Inkulan ja Sipsiön kalastuskunnilta. Kun ruopattavan mudan määräksi arvioitiin 500 kuutiota, toimenpiteen sai tehdä siitä ely-keskukselle ilmoittamalla. Hankkeesta tehtiin ilmoitukset myös Ikaalisten kaupungille ja maanomistajille sekä kalaveden omistajille. Ruoppausta tehtiin noin 80 metrin matkalta noin 30 metrin levyisessä salmessa.
– Alun perin suunnitelmissa oli isompikin homma, mutta siihen olisi vaadittu aluehallintoviraston lupa. Hakemus aluehallintovirastoon oli valmiina. Ei ollut varmuutta, olisiko avustus siirtynyt seuraavalle vuodelle, joten päätettiin tehdä puolet pienempi ruoppaus ja pysyttiin siten aikataulussa, Saarinen kertoo.
– Ruoppaus oli hyvä juttu: tehtiin hyvässä hengessä ja lopputulos oli hyvä, Saarinen summaa.

 

 

 

Pohjamutaan painuneena löytyi puinen listekatiska, vanha kalanpyydys. Muta oli säilyttänyt sen lahoamattomana.

 

Listekatiska

Kalastusseura on 1970-luvulta asti ottanut järven vedestä näytteitä analysoitavaksi. Viimeisin näyte otettiin elokuulla ennen ruoppausta, ja toukokuulla todennäköisesti on seuraavan näytteen aika, ja näin nähdään ruoppauksen vaikutus veden laatuun.

Täydeksi yllätykseksi järven pohjamudasta hautautuneena löytyi puusäleistä tehty listekatista, vanha kalanpyydys. Katiska huomattiin, kun ruoppaajan letku alkoi mennä tukkoon puusäleistä, jotka selvästi olivat ihmisen veistämiä. Pohjamudan hapettomissa oloissa ne olivat hyvin säilyneet lahoamatta, kuten muukin puutavara, veistetyt tolpat ja lankut sekä puunrungot.
– Katista oli painunut kahden metrin syvyyteen liejuun, ja se on ehkä ollut yksi syy, miksi salmi oli tukkeutunut, Saarinen sanoo.

Häntä myös kiinnostaa saada tietää enemmänkin kyseisen listekatistan historiasta.
– Tämä on ollut erämainen järvi aina 1970-luvulle asti. Sitä ennen täällä oli jo harmaantunut mökki, ja joku on sanonut, että olisi se olisi ollut alun perin torppa. Olisikohan sieltä joku käynyt kalastamassa? Saarinen miettii.

Ainoa menneiden aikojen jäänne listekatiska ei järvessä ole: pohjassa on nähty ja otettu talteenkin vanhoja ruuhia.

 

 

Liisa Raipala