Jämijärven nuoret pääsivät jatkoon Taitaja9-kisassa

Jämijärveltä lähtee kaksi joukkueellista yläkoululaisia Taitaja9-kilpailun Satakunnan karsintaan: Paavo Muukkonen, Vilja Haapaniemi, Aada Eloranta, Miro Viinamäki, Niko Koivumäki ja Väinö Haapaniemi.

JÄMIJÄRVI. Jämijärvellä varttuu ilmeisen taitavia nuoria, ainakin jos mittarina käytetään yläkoululaisten Taitaja9-kilpailua. Sataedun alueella miteltiin paikalliskarsinnoissa viime viikolla, ja 17 joukkueen joukosta mukaan neljän kärkeen eli jatkoon pääsivät mukana olleet kaksi jämijärveläisistä nuorista koottua joukkuetta. Mukana oli joukkueita Honkajoelta, Jämijärveltä, Kankaanpäästä, Karviasta, Kihniöstä, Laviasta ja Parkanosta.

Karsinnan ykkösiksi ylsivät Vilja Haapaniemen, Väinö Haapaniemen ja Niko Koivumäen joukkue. Aada Eloranta, Paavo Muukkonen ja Miro Viinamäki olivat neljänsiä. Väinö Haapaniemi on yhdeksännellä luokalla, muut kahdeksannella.

Satakunnan aluekarsinta käydään joulukuussa Porissa, ja kaksi parasta yltää kevään finaaliin Jyväskylään.

Paikalliskisassa oli tehtäviä eri aloilta, kuten cateringista, autoalalta, metallista, sähköstä, sotesta sekä hius- ja kauneudenhoidosta. Voittaja oli tehtävät nopeimmassa yhteisajassa ratkonut.

Ryhmiä koonnut opettaja Rami Heikkilä halusi joka joukkueeseen sekä tyttöjä että poikia, että osaaminen olisi monipuolista.
– On aloja, mitä pojat eivät välttämättä osaa niin hyvin kuin tytöt, Vilja Haapaniemi sanoo.
– Hius- ja kauneusalalla oli helppo tehtävä, kun piti leikata saksilla paperista kuvia. Jossain metalli- ja sähköpuolella Väinö oli tosi hyvä, en olisi ainakaan osannut tehdä niitä, hän miettii.

Myös Viinamäki tuumaa, että heidän joukkueessaan pojat olivat parempia auto-, metalli- ja sähköalalla, eli perinteisten roolien mukaan heilläkin osaaminen jakautui.

Cateringissa esimerkiksi piti tehdä kattaus, metallissa rakentaa himmeli, autopuolella ruuvata pultteja sylinterin kanteen, liiketaloudessa laittaa ihmisten ja yritysten nimiä aakkosjärjestykseen ja niin sanotuissa yto-aineissa tunnistaa englanninkielisiä sanoja ja tehdä 30 kyykkyä.
– Sotessa piti tunnistaa terveydenhoidon välineitä. Se oli vaikein tehtävä, ja vain yksi ryhmä sai sen maksimiajassa loppuun, Vilja Haapaniemi sanoo.

Tunnistettavana oli muun muassa stetoskooppi, kanyyli, kaarimalja, verensokerimittari, insuliinipiikki, dosetti, ja happimaski.

 

Jämijärven nuorilta löytyy osaamista

Heikkilän mukaan kilpailu todistaa, että Jämijärven oppilailla on kädentaitoa ja maalaisjärkeä. Mutta mitäpä nuoret itse ajattelevat menestyksestään?
– Se oli puhdas vahinko, Väinö Haapaniemi veistelee.
– Me ainakin yritimme parhaamme, Eloranta sanoo.
– Olin sitä meiltä, ettemme voita, mutta voitimme kuitenkin, Vilja Haapaniemi sanoo.
– Ajattelin, ettei meillä olisi mitään mahdollisuutta jatkoon, mutta meidän koulustammepa pääsi kaksi joukkuetta, Viinamäki iloitsee.

Ainakin yksi selitys menestykselle löytyy.
– Meillä on tosi pienet luokkakoot ja saamme enemmän huomiota opettajilta, Vilja Haapaniemi sanoo.

Ohjeistuksena nuorilla oli tutustua edellisinä vuosina olleisiin tehtäviin, ja osa kertoo näin tehneensäkin. Entäs miten aluekilpailuun valmistaudutaan?
– Mennään soitellen sotaan, Väinö Haapaniemi tuumaa.
– Kai vähän vanhoja tehtäviä pitäisi katsoa, Viinamäki sanoo.
– Täysillä täytyy yrittää, ja katsotaan mihin se riittää.

Kilpailun tarkoitus on tutustuttaa nuoria eri aloihin, ja kädentaidot kiinnostavat ainakin Niko Koivumäkeä ja Väinö Haapaniemellä, joilla on omia projekteja kotonakin.
– Ihan liikaakin: neljä autoa, kaksi mönkijää ja yksi traktori, kertoo Haapaniemi.

 

 

Liisa Raipala