Ihmistä etsimässä

Tein talvella jutun vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta (Vapepa). Se on Suomen Punaisen Ristin koordinoimaa, viranomaisten toimintaa tukevaa organisoitua koulutettujen vapaaehtoisten kansalaistoimintaa. SPR:n Hämeenkyrön osaston puheenjohtaja osoitti kyseisellä juttukeikalla niin mainioita puhelahjoja, että sai minutkin Sakari Ilomäki kolumniliittymään SPR:n jäseneksi.

Kiinnostukseni Vapepa-toimintaan heräsi juttukeikan aikana sen sijaan heräsi spontaanisti, koska ajattelen kyseisen vapaaehtoistoiminnan olevan erittäin merkityksellistä.

Onneksi Vapepa-toiminta niin sanotussa tosipaikassa on myös melko harvinaista. Poliisi ei onneksi kovinkaan usein joudu pyytämään vapaaehtoisverkoston apua vaikkapa jonkun kadonneen henkilön etsimiseen.

Vapepalaisena olen ottamassa vasta haparoivia ensiaskelia, mutta viime viikolla osallistuin taajamaetsintäharjoitukseen Kyröskoskella, ja kokemus oli sekä myönteinen että opettavainen. Ainakin jälkimmäinen lienee ollut tavoitteenakin. Poutainen ja lämmin sää toki suosi harjoitusta aivan kohtuuttomasti.

Kosminen oikeusjärjestelmä yhdessä Murphyn lain kanssa huolehtinevat siitä, että jokaisen vapepalaisen juhannus sujuu tänä vuonna lumitöitä tehden.

Yksi muutaman tunnin mittainen etsintäharjoitus on tietenkin vasta ensimmäinen askel. ”Koulutettu vapaaehtoinen” on ainakin minun tapauksessani vahvasti liioiteltu määritelmä, vaikka vuosituhannen vaihteen tienoilla metsämaisteriksi valmistuinkin.

Hämeenkyrössä piakkoin järjestettävälle etsintäkurssillekin olen kuitenkin jo melkein ilmoittautunut. Opintie jatkuu.

Suunnistusta olen harrastanut vaihtelevalla aktiivisuudella noin neljä viidesosaa elämästäni, joten maastossa liikkuminen ei ole minulle vierasta eikä pelottavaa.

Suunnistus on tarjonnut myös runsaasti kokemusta väliaikaisesta eksymisestä. Vapepassa kartanlukutaitoa ja kokemusta maastossa liikkumisesta voi hyödyntää, ja hidastunut etenemisvauhti on vain vahvuus.

Joskus tulee tilanne, jossa viranomainen pyytää apua kadonneen etsintään ja minunkin puhelimeeni tulee pyyntö osallistua. Tuolloin minua todennäköisesti jännittää ja ehkä vähän pelottaakin. Mutta varmasti vähemmän kuin heitä, joiden lähiomainen tai ystävä on tietymättömissä.

Jo yhden etsintäharjoituksen perusteella kuitenkin muodostui käsitys, että vapepan verkostossa on osaavia ja monipuolisia tekijöitä.

Ehkä tässä ehtii vielä itsekin jotain oppia. Ennen kuin on Vapepa-toiminnassa mukana sinä etsittävänä osapuolena.

 

Sakari Ilomäki