Hyvin meillä menee, vanhemmat

Tuttava kertoi Facebookissa eksyneenä vanhemmuusfoorumeille pohtiessaan vielä syntymättömän esikoisensa kohtaloa. Oli nimittäin tullut sen verran tymäkkää mielipidettä siitä, miten alle kolmevuotiaina hoitoon menevät ovat auttamattomasti pilalla sekä tulevia sekakäyttäjiä. Toisaalta ne, jotka eivät mene hoitoon ennen kolmatta ikävuottaan, kasvavat epäsosiaalisiksi haihattelijoiksi, jotka eivät pääse enää ikinä mukaan yhteiskuntaan.

Samana päivänä suuressa lehdessä on (jälleen) mielipidekirjoitus siitä, miten vanhemman kännykänkäyttö opettaa lapselle, ettei tätä rakasteta. Ammattilainen kertoo kiiltävämpipaperisessa lehdessä, ettei lapsia osata nykyään kasvattaa.

Mielipidehurlumhein pyörteissä kannattaa muistaa, että sekä nykyinen että tuleva sukupolvi ovat olleet aina pilalla, jos sitä edeltävältä ikäpolvelta kysytään. 1800-luvulla oltiin huolissaan uudesta törkymediasta (kirjoista!), joita äidit lukivat niin innolla että pienet piltit nääntyivät hengiltä. Siitä eteenpäin on huolenaiheita riittänyt.

Anekdootteja älypuhelinriippuvaisista vanhemmista riittää, vai kuka teistä ei ole jo kuullut miten synnyttävältä äidiltä piti viedä kännykkä kädestä ettei koko esikoisen syntymä mennyt ohi? Olen epäillyt tuon nimettömän tarinan todenperäisyyttä alusta asti. Kyllä se lapsen maailmaan saaminen nimittäin sen verran sattui, että ponnistusvaiheessa candycrushit lentävät aika tehokkaasti nurkkaan.

Lapsia on kasvatettu sotaoloissa, nälänhädissä, savolaisissa maakuopissa ja Porissa. On kasvettu kun vanhemmat ovat olleet töissä pidempään kuin nykyään (lauantaisinkin) ja kun kymmenenvuotiaat katsoivat taaperoikäisten perään.

Että hengitetään, kanssavanhemmat. Nykysukupolvi on jo valmiiksi ihan yhtä pilalla kuin ne kaikki edelliset. Jotenkin niistäkin tuli veronmaksajia. Puoli vuosisataa eteenpäin ja nämä meidänkin kupeidemme hedelmät ovat viisikymppisiä ja marisemassa mielipidepalstoilla, miten heidän jälkeensä tuleva sukupolvi on aivan uudella tavalla täysin pilalla.

Sääntöjä hyvin ihmisen tekemiseen on mielestäni kolme. Pidä huolta siitä, että se pysyy hengissä. Pidä huolta siitä, että sillä on rakastettu olo. Pidä huolta siitä, että kohtelee muita kauniisti. Kaikki muu on sitten hienosäätöä ja mielipidekysymystä.

Oman mielenterveyden kannalta otetaan vielä neljäs: pysy herran tähden poissa kaikilta äitiysfoorumeilta äläkä lue yhden ihmisen mielipiteitä totuutena. Tätäkään.

 

Nina Ylinen