Hirvenjuoksu kysyy kuntoa ja tarkkuutta

Hirvenjuoksussa on kolme osa-aluetta, joista ammunnan painoarvo suurin. Ari Mäkisen tähtäimessä on tuttu penkka Hangasradalla Viljakkalan Kyrönlahdessa.

VILJAKKALA. Hangasrata Viljakkalan Kyrönlahdessa on tuttu paikka hirvenjuoksua harrastavalla Ari Mäkiselle, joka kuuluu Viljakkalan-Karhen metsästysseuraan ja sen hirviporukkaan. Ampumarata palvelee tapahtumakeskuksena, kun metsästysseura järjestää hirvenjuoksun sarjakilpailuja. Tänä vuonna koronaepidemia esti kevään ja alkukesän kisat, mutta muutaman kisan seura on pystynyt järjestämään myös tänä vuonna.
– Kilpailukausi päättyy alkusyksyllä, kun metsästyskausi on alkanut, Mäkinen kertoo.

Moni hirvenjuoksun tai -hiihdon harrastaja on metsästäjä, ja laji tarjoaakin mahdollisuuksia harjoitella ja pitää yllä metsästämisessä tärkeitä taitoja. Myös Mäkinen metsästää, mutta vain hirviä.
– Harrastin nuoruusvuosina hiihtoa ja ampumahiihtoa, metsästysharrastuksen pariin olen tullut hirvenhiihdon ja -juoksun kautta.

Lajissa on kiehtovaa sen monipuolisuus, kukaan ei pärjää vain yhden osa-alueen osaamisella, vaikka olisi siinä kuinka hyvä tahansa.
– Hirvenjuoksussa enimmäispistemäärä on 1 200, josta ammunnan osuus on 600 ja juoksun ja etäisyyden arvioinnin kummankin 300 pistettä.

Täyden pistepotin saamiseksi pitäisi osua kymmenen kertaa kymppiin sadan metrin etäisyydeltä.

Ammunta suoritetaan 100 metrin etäisyydeltä tauluun, jonka halkaisija on 65 senttiä. Kympin halkaisija taulussa on 11 senttiä.
– Kilpailussa ammutaan kymmenen laukausta ja pistemäärä kerrotaan kuudella.

Ammuntaosuus vastaa ampumahiihdon pystyammuntaa, vaikka etäisyys onkin tuplasti pitempi.
– Nykyään aseeksi kelpuutetaan myös pienoiskivääri, kun aiemmin piti käyttää hirvenmetsästykseen hyväksyttyä asetta, käytännössä kivääriä, Mäkinen kertoo.

Tukea ammunnassa ei saa käyttää. Poikkeuksena sääntöön ovat kaikkein nuorimmat osallistujat, 13-vuotiaat ja sitä nuoremmat.

Hirvenjuoksussa juostava matka on noin viisi kilometriä ja juoksuosuuden nopein saa täydet 300 pistettä, hitaammat sitä vähemmän mitä suuremmaksi ero kasvaa.
– Etäisyyden arvioinnissa tehtävänä on arvioida välimatkaa maastoon sijoitettuihin kahteen hirvenpääkuvioon. Etäisyys on 50-200 metriä, ja yhdestä virhemetristä vähennetään kaksi pistettä.
– Kilpailun kolmesta osa-alueesta etäisyyden arviointi lienee se, jossa suoritusten taso vaihtelee eniten myös aivan kärkinimillä. Etäisyyden arvioinnissa olosuhteet vaihtelevat kaikkein eniten, Mäkinen sanoo.

Hirviurheilu on Metsästäjäliiton alaista kilpailutoimintaa, ja lajimuotoja on kaikenikäisillä ja -kuntoisille.

Hirvenhiihdon ja hirvenjuoksun rinnalla on tarjolla hirvenhiihtelyä ja hirvenkävelyä, joissa hiihto- tai juoksu/kävelyosuudelle ei mitata aikaa.

Vaikka Mäkisen hiihto- ja juoksuvauhti eivät enää ole ihan nuoruusvuosien tasoa, hän aikoo jatkaa kilpailujen kiertämistä.
– Harrastan niin kauan, kun kehtaan näyttäytyä kisapaikalla. Hirvenjuoksussa etenemiseni tosin on juoksun sijaan hölkän tavoittelua, mies luonnehtii.
– Kun ylitän lähtöviivan, olen hävinnyt kärkimiehille 30 pistettä, Mäkinen laskee.

Pelkkä juoksu- tai hiihtovauhti ei kuitenkaan riitä, vaan etäisyyden arvioinnin ja ammunnankin on sujuttava.
– Jos ammunnassa kerää yli 90 pistettä, yltää tulosluettelossa yleensä melko hyville sijoituksille, Mäkinen sanoo.

 

Sakari Ilomäki