Hiihtoharrastus toi Lindroosin perheen Jämille

jämi muuttaminen jämijärvelle asumaan pikkukuntaan miten muuttaa maallePiia Lindroos nakkaa mölkkykapulaa Mika ja Neea Lindroosin seuratessa, montako palikkaa kaatuu.

JÄMIJÄRVI. Keväällä Porista Jämijärvelle muuttanut Lindroosin perhe on hurahtanut hiihtoon. Isä Mika on ollut aikanaan kansallisen tason hiihtäjä, samoin perheen äiti Piia on kilpaillut maastohiihdossa. Perheen poika Roope, 16, tähtää lajissa korkealle ja myös perheen nuorimmainen, 11-vuotias Neea, on innostunut hiihdosta.

Harrastus toi perheen ensin leiri- ja kilpavierailuille Jämille, sen jälkeen perhe rakensi Perhepuistoon vapaa-ajanasunnon, ja tänä keväänä siitä tuli koko perheen koti.
– Roope tuumasi keväällä yhteishaun aikaan, että hän aikoo mennä lukioon Kankaanpäähän tai Ikaalisiin. Kysyimme, että missäs aiot asua ja hän tuumasi, että mökillä, Mika Lindroos kertoo muuton ensiaskeleista.

Siitä kypsyi ajatus, että koko perhe muuttaisi Jämille, jossa oli jo siihen asti vietetty kaikki vapaa-aika, viikonloput ja lomat. Kun perheen vanhemmat saivat molemmat opettajan töitä Luhalahden koululta, muutto oli selvä.

Muutto Jämin upeiden kangasmaastojen keskelle on sujunut perheen mukaan hienosti – kaikki viihtyvät. Piia ja Mika Lindroos hehkuttavat Jämin mahtavia harrastusmahdollisuuksia ja sitä, että Jämillä kaikki on lähellä. Ajanvietemahdollisuuksien lista on pitkä: lenkkeily, sauvakävely, patikointi, frisbeegolf, kuntosali, pyöräily, kiipeily, marjastus, kesällä uiminen ja mitä vielä.

 

Sosiaalinen elämä kukoistaa

Muutaman kuukauden kokemuksella perhe tuumaa, että muutto Jämille on lisännyt huomattavasti aikaa, jota vietetään oman perheen kesken. Aiemmin Porissa aikaa kului harrastusmatkoihin ja kaikki säntäilivät eri suuntiin. Nyt kaikki on lähellä, ja perhe voi harrastaa paljon myös yhdessä.
– Me olemme jo aiemmin hyvin testanneet tiivistä yhdessä olemista, sillä ennen kuin Roope innostui hiihdosta purjehdimme kaikki kesät. Eikä veneestäkään kukaan halunnut pois, Piia Lindroos paljastaa.

Hän kertoo yllättyneensä siitä, että sosiaalista elämääkin uudessa ympäristössä on jopa enemmän kuin kaupungissa.
– Siellä piti lähteä oikein varta vasten harrastukseen tai kauppakeskukseen. Tässä melkein jatkuvasti joku poikkeaa pihassa tai menee ainakin ohi ja vaihtaa muutaman sanan. Itsekin olemme tietysti halunneet tutustua naapureihin. Kaupungista kukaan ei kaipaa mitään, vaan täällä on hyvä, Piia Lindroos jatkaa.

Jämin mahdollisuuksista Mika Lindroos kertoo esimerkin, kuinka hän yhtenä kauniina elokuun iltana lähti yhdeksän jälkeen Neean kanssa käymään lintutornilla maisemia ihastelemassa. Kaupungissa ei siihen aikaan illasta tulisi enää helposti ulos lähdettyä.
– Metsä tuntuu täällä kuin isolta takapihalta. Tykkäämme kangasmaastosta myös pihana, koska sitä ei tarvitse isommin hoitaa.

Mika Lindroos kehuu myös lähimetsien marjamaastoja.
– Ne ovat ihan huikeat. Jos tuosta lähtee metsään, eikä ole palatessa kympin ämpäri täynnä, niin itsessä on vika, hän naurahtaa.

Ja hyvin on pariskunnalla poimuri kesän aikana heilunut, sillä pakkasessa on jo yli sata litraa mustikkaa. Seuraavaksi poimurin hampaisiin napataan puolukkaa.

Piia Lindroos kertoo, että perheen vieraina käyneet ystävät ovat myös olleet hurmaantuneita Jämin maastoista ja maisemista.
– Moni on ihmetellyt, mitä kaikkea täällä voi harrastaa.

 

Mönkijällä kouluun

Perheen nuoriso on vanhempiensa tavoin kotiutunut Jämille. Tavoitteellisesti maastohiihtoa harjoitteleva Roope Lindroos käy Kankaanpäässä lukiota. Päivät kuluvat hänellä tiiviisti lähes saman kaavan mukaan. Mönkijällä kouluun Kankaanpäähän, koulupäivä, paluu Jämille, ruoka, läksyt ja treenaamaan.
– Rullahiihtoa, juoksua, kuntopiiriä ja sauvakävelyä, hän luettelee treeniensä ohjelmaa.

Nuorukainen odottaa jo kovasti syyskuun loppua, jolloin hiihtotunneli avautuu. Alkavalla kaudella hän tähtää omassa ikäluokassaan kymmenen parhaan joukkoon. Hän on kilpaillut lajissa nelisen vuotta.

Kankaanpään lukion urheilulinjalle hän on kotiutunut hyvin. Urheilupainotus näkyy koulussa niin, että päivän ensimmäinen tunti on aina liikuntaa. Halutessaan Roope voi vaihtaa sen omaan harjoitukseen kotona.
– On ollut hienoa päästä kaupungista tänne luonnonhelmaan. Kaupunki ei ole ihan mun juttu, Roope Lindroos tuumaa.

Ainoa huono puoli uudessa asuinpaikassa on se, että julkiset yhteydet Kankaanpäähän ovat melko huonot. Lämpimällä ja hyvällä säällä matka taittuu nyt mönkijällä puolessa tunnissa, mutta sadesäät ja pakkaskelit vielä vähän mietityttävät.

Neea Lindroos käy viidettä luokkaa Jämijärvellä. Hän kertoo löytäneensä hyvin kavereita ja viihtyvänsä uudessa koulussa. Jännittävintä uudessa koulussa oli matkan taittaminen taksilla. Erityisen hyvin uudessa kotiympäristössä Neea on viihtynyt läheisellä uimakuopalla.
– Jos on lämmin keli, niin sieltä ei näy kuin varpaat, kun Neea temppuilee, Piia-äiti naurahtaa.

 

Katri Linnikko