Haveri on ainutlaatuinen, mutta vaativa kohde

haveri sukelllusJouko Peltonen ja Riku Kumpu kuvailevat Haverin kaivosta vaativaksi mutta palkitsevaksi kohteeksi. Kaivos on myös arvaamaton. Näkyvyys saattaa muuttua merkittävästi jo yhden sukelluksen aikana.

VILJAKKALA. Haverin vanhaan kultakaivokseen kertyneen veden pinta muodostaa pienen idyllisen lammen, jota reunustavat kallioleikkaukset.

Oxy Dive Clubin Jouko Peltonen ja Tampereen Urheilusukeltajien Riku Kumpu levittävät kartan auki lampea ympäröivän aidan sisäpuolella.

Laminoidulle paperille piirretyt hahmot eivät kerro paljoa asiaan vihkiytymättömälle. Muutama nimi kuitenkin jää mieleen, Uskottavuusluola ja Iso kivi.
– Todellisuudessa Iso kivi on suunnilleen tämän kokoinen, Kumpu sanoo ja levittää kätensä. Väliin mahtuisi korkeintaan vesimelonin kokoinen järkäle.

Uskottavuusluolan nimi tulee puolestaan ahtaudesta. Kun käytävän läpi on sukeltanut, varusteet ovat takuuvarmasti täynnä uskottavia jälkiä.

Kaivoksessa riittää tutkittavaa, luolia ja käytäviä, ja juuri siksi paikka kiehtoo paitsi mielikuvitusta myös sukeltajia. Vastaavia kohteita löytyy Suomesta vain muutama. Samoin riittää kartalle päätyneitä erikoisia nimiä. Tämä on ymmärrettävää, sillä sukeltajat ovat tutkineet Haverin kaivostoiminnan tuottamia käytäviä reilusti yli kymmenen vuotta.

Kartoitussukelluksiin uponneita tunteja on kertynyt valtavasti.
– 80 metrin syvyydessä kartoittamatonta aluetta on vielä jäljellä noin 50 prosenttia. Sitä ylempänä sijaitsevat tasot on koluttu nyt jo aika hyvin. Tosin vielä viime vuonna noin 20 metrissä kävimme tarkastamassa yhden käytävän, joka osoittautui lopulta umpiperäksi.

Haveri on haastava kohde, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Näkyvyys on parhaimmillaan hyvä, mutta sen varaan ei voi laskea.
– Tämä on täysin tuurista kiinni. Kaivokseen kaadettiin aikanaan tonnikaupalla kalkkia, jonka seassa oleva sideaine on jäänyt veteen maitomaiseksi kerrokseksi. Kerros vaihtaa paikkaa sään, tuulensuunnan ja lämpötilan mukaan, Peltonen kertoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka sukeltaja pysyy kohtuullisessa syvyydessä ja kaivoksen avoimessa osassa, eksyminen kaivoskäytävään voi tapahtua huomaamatta. Nykyään kaivokseen ei enää tosin pääse sukeltamaan ilman asianmukaista koulutusta tai lupaa.
– Haveri on palkitseva kohde, kun olosuhteet ovat kohdallaan, mutta vaatii samalla, että tietyt asiat on otettava huomioon, Peltonen toteaa.

haveri sukellus

Riku Kumpu ja Jouko Peltonen kertovat, ettei kaivostoiminnasta ole jäänyt juurikaan irtaimistoa veden alle. Suurin yksittäinen esine on vanha kaivosvaunu.

 

Haveri vaatii sukeltajalta paljon

Syvyys tuo omat haasteensa. Avoimena olevan kaivoksen syvyys lammen pinnasta mitattuna on lähes 70 metriä.

Mitä kauempana yläpuolella vedenpinta on, sitä enemmän hengityskaasusta imeytyy typpeä ja muita kaasuja kehon kudoksiin. Imeytyminen ei kuitenkaan ole ongelma, vaan kaasujen poistuminen kehosta. Jotta kaasu ei pääse muodostamaan hengenvaarallisia kuplia verenkiertoon, sukeltajan on noustava hitaasti ja portaittain takaisin pintaan.

Puolen tunnin mittainen vierailu 60 metrissä tarkoittaa monikertaista aikaa, jonka sukeltaja viettää niin kutsutussa dekompressiovaiheessa matkalla ylös.
– Toisinaan meillä on jopa eväät mukana, Kumpu sanoo.

Syvällä vietetty aika puolestaan vaatii paljon varusteilta, sillä viimeinen asia mitä sukeltaessa toivoo, on hengityskaasun loppuminen.
– Tavaraa on mukana pullokaupalla. Hyvin monet sukeltavatkin tällaisissa olosuhteissa niin kutsutulla suljetun kierron laitteella, Kumpu kertoo.

Kyseisessä laitteessa uloshengityskaasusta puhdistetaan pois hiilidioksidi, ja tarvittaessa siihen lisätään automaattisesti happea, ennen kuin kaasu kierrätetään takaisin hengitettäväksi.

Oma lukunsa on pimeys. Ilman lamppua kaivoksessa ei pärjää.

Haveri vaatii myös sukellustekniikalta paljon. Yksi huonosti suuntautunut potku voi nostaa kaivokseen kertyneen hienojakoisen pohja-aineksen irti ja sekoittaa sen ympäröivään veteen. Opasnarut kertovat kyllä suunnan ulos, mutta näkyvyys on menetetty.

haveri sukellus

Kaivosta on kartoitettu vapaaehtoisvoimin kymmenisen vuotta. Samalla käytäviin on vedetty opasnarut, joiden sijainti selviää kartoista.

 

Legenda kaivosvaunusta elää edelleen

Haveri tarjoaa elämyksiä, vaikka kaivostoiminnan jäljiltä ei irtaimistoa olekaan jäänyt kuin nimeksi.
– 80 metriin asti riittää mielekästä sukellettavaa. 115 metrissä on syvin vaakakäytävä ja käytännössä yksi pystykuilu ulottuu 200 metriin asti, mutta näissä ei ole toistaiseksi käyty, Kumpu kertoo.

Vanha kaivos saa mielikuvituksen liikkeelle. Legendan mukaan jossain käytävien ja luolien kätköissä olisi kaivosvaunu täynnä aarteita.
– Jokaiseen vanhaan kaivokseen taitaa liittyä sama tarina, Kumpu kertoo ja hymyilee.
– Käytännössä veden alta löytyy vanhoja puisia kaivosrakenteita, putkia ja pistorasioita. Kaikkiaan se mitä on jäljellä, on puuta ja aika huonossa kunnossa.

Käytävät ja kaivossalit itsessään antavat kuitenkin paljon. Erityisesti silloin, kun näkyvyys on hyvä. Peltosen mukaan käytävät ovat halkaisijaltaan keskimäärin kolmisen metriä, mutta vaihtelevat eri louhintatasoilla.
– Louhintasalit saattavat olla läpimitaltaan useita kymmeniä metrejä, Kumpu täydentää.

Maakravulle ajatus pimeään kaivokseen sukeltamisessa saattaa tuntua kuitenkin ahdistavalta. Pelottaako pinnan alla koskaan?
– Enää en osaa pelätä. Aikanaan kun ensimmäisen kerran sukelsin kaivokseen ja näin mustana ammottavan käytävän, ajattelin että ei ikinä. Mutta luolaan mennään pienin askelin. Siihen tottuu, ja sen jälkeen luolista saa valtavasti, Kumpu summaa.

Ville Koivisto


Haverin kaivos sukelluskohteena

  • Nykyisellään Haverissa on voinut sukeltaa vuodesta 2008 alkaen.
  • Avolouhoksen kohdalla syvyyttä on noin 70 metriä, mutta kaivoksen syvimmät kohdat sijaitsevat arviolta 200 metrissä.
  • Kaivoksesta löytyvät selkeästi eroteltavina kokonaisuuksina avolouhos, louhintasalit ja 35 metrin sekä 80 metrin louhintatason käytävät.
  • Avolouhoksen halkaisija pinnalta on noin 120 metriä ja se kapenee keskisyvänteeseen noin 10 metrin levyiseksi uraksi.
  • Turistiluola erkanee avolouhoksesta kolmen metrin syvyydessä väljäksi luolaksi pääkuilusta. Tila on aikanaan toiminut malmivarastona, ja sen muut sisäänkäynnit ovat muutaman metrin välein alempana.
  • Kaivoksen luolat ovat vaativia sukelluskohteita, eikä onnettomuuksiltakaan ole vältytty. Siksi pääsy alueelle on rajattu koskemaan ainoastaan sukellusyhdistyksiä ja -kouluttajia.
  • Vuonna 2015 perustettu Haverin kaivossukeltajat ry hallinnoi kaivosaluetta ja kehittää alueen sukellustoimintaa yhdessä Ylöjärven kaupungin kanssa.