Epämiellyttäviä hajuja kinkusta

Läheltä piti, että kinkku olisi jäänyt minun joulupöydästäni pois jo useita vuosia sitten. Syynä tähän ei ollut ilmastonmuutos tai vegaaniherätys, vaan inhimillinen erehdys.

Niin kuin monena vuonna aiemmin, perheelleni oli tullut tavaksi ostaa kinkku joulun alkumaistijaisiksi pyhäinpäivän pöytään. Pyhäinpäivän aattoiltana pistin kinkun uuniin mielessäni jo se herkullinen tuoksu, joka leijailee aamulla keittiössä ja vähän muuallakin. Makuukammarin ovet säppiin ja porukka nukkumaan.

Vaan aamupa ei valjennutkaan seesteisenä. Koko kotimme täytti karmea haju, joka haisi juuri sille keltaiselle nesteelle, jota alapäästä lorisee. Ryntäsin avamaan uunin luukkua: Sieltä paljastui keltainen haiseva möhkäle. Itse en halunnut edes pientä palaa maistaa siitä, puhumattakaan muista.

Pyhäinpäivän juhlalounas oli pilalla. Elettiin aikaa, jolloin kaupan ovet olivat kiinni pyhäinpäivänä. Onneksi pakastimesta löytyi jotain tilalle pöytään. Muutenkin pyhäinpäivän rauhani muuttui armottomaksi tuulettamiseksi ja uunin puunaamiseksi, koska haju oli saatava pois.

Ensimmäisenä arkipäivänä kiikutin pienen klimpin lihasta kauppaan, josta olin ostanut kinkun. Se luvattiin toimittaa teurastomolle. Meni viikko ja kaksi, kun teurastomolta tuli kirje, jossa pahoiteltiin epäonnistunutta lihaostostani. Sulavin sanankääntein varustettu kirjeen sisältö avautui toimittajalle. Ostamani kinkku oli kuohitsematonta sikaa eli meillä oli ollut uunissa karjun pyllyn puolikas. Kukahan reppana paistoi sitä toista puolikasta?

Kyse oli inhimillisestä erehdyksestä. Näitä sattuu. Eniten harmitti se työmäärä, joka epäonnisesta kinkusta minulle tuli. Pieni lohdutus oli kinkusta maksetun hinnan palautus ja 20 euron lahjakortti kyseenomaisen teurastamon tuotteiden ostoon.

Nykyään sikojen kuohinta taitaa olla huomattavasti tehokkaampaa kuin ennen. Meilläkin kotitilalla oli aikoinaan sikoja. Olen itse ollut kuohimassa porsaita, ja voin vieläkin haistaa nenässäni sterilisointiliuoksen hajun. Se toki oli vähän miellyttävämpää kuin se haju, mikä meille tuolloin pyhäinpäivänä uunista lemahti.

Ei hätää, kinkku on pysynyt tämänkin episodin jälkeen joulupöydässämme. Se ei kuitenkaan ole mikään pöydän kunkku. Onneksi kotimaisen lihan lisäksi meillä on edelleen mahdollisuus syödä paljon muutakin omassa maassa kasvatettua eli kalaa, juureksia ja vihanneksia, onneksi myös entistä enemmän luomuna. Nostetaan kotimaisuus jälleen arvoon tänäkin jouluna.

 

Terhi Palonen