Ensiaskelia kohti normaalia

Pääkirjoitus 7.5.2020

Peruskoululaiset palaavat hallituksen päätöksellä pulpetteihinsa viikon päästä. Moni vanhempi, koululainen ja opettaja oli varmasti ehtinyt jo ajatella, että etäkoulua jatketaan kevätlukukauden loppuun. Normaalin koulutyön jatkuminen jakaa mielipiteet. Osa oppilaista ja vanhemmista on lähes riemuissaan paluusta lähemmäs normaalia arkea. Vanhemmille on huojennus, kun kotikoulu loppuu, oppilaat puolestaan pääsevät tapaamaan kauan kaipaamiaan kavereita. On kuitenkin myös niitä vanhempia, jotka eivät haluaisi koronariskin vuoksi laittaa lapsiaan vielä keväällä kouluun, vaan odottaisivat mieluummin syksyyn.

Kouluille paluu lähiopetukseen reiluksi kahdeksi viikoksi on iso haaste. Hallituksen linjaukset ryhmäkokojen pitämisestä pieninä ja riittävistä turvaväleistä kuulostavat epidemian hillitsemiseksi hyviltä keinoilta, mutta koulujen tilat ja resurssit rajoittavat tehokkaasti toteutusta.

Opetuksen organisoinnin lisäksi kahden viikon pyrähdys on haaste ruokahuollolle, joka on vasta saanut organisoitua etäoppilaiden noutoruuan. Entäpä koulunkäyntiavustajat, siistijät ja muut kouluilla työskentelevät, joita on siirretty muihin tehtäviin? Koko yhteiskunnan kannalta koululaisten paluu pulpetteihin on kuitenkin tärkeä signaali siitä, että epidemiasta selvitään.

Lupauksia paluusta kohti normaalimpaa arkea saatiin myös maanantaina hallituksen kerrottua koronarajoitusten vaiheittaisesta purkamisesta. Kirjastojen, ulkoliikuntapaikkojen ja ravintoloiden avaaminen vaikkakin hieman rajoitetusti sekä kokoontumisrajoitusten henkilömäärän nostaminen kymmenestä 50:een antaa pientä helpotusta eristäytymiseen. Vaikka on olemassa riski siitä, että rajoituksia joudutaan uudelleen kiristämään, on henkisen jaksamisen kannalta tärkeää, että ainakin hetkellisesti rajoituksia voidaan vähentää.

Rajoitusten purkua suunniteltaessa yli 70-vuotiaiden ryhmä jätettiin kuitenkin täysin huomiotta. On ymmärrettävää, että riskiryhmiä pitää suojella, mutta ikään perustuva suositus välttää kontakteja tuntuu monista jo melko raastavalta. Ehkä yli 70-vuotiaidenkin suosituksia voitaisiin lieventää siten, että heille annettaisiin enemmän omaa harkintavaltaa?

 

Katri Linnikko
päätoimittaja