Digitalisaatio ottaa pakkoloikan

Pääkirjoitus 2.4.2020

Koronavirusepidemia pakottaa suomalaisia parhaillaan harppaamaan isoja askelia digitaalisella rintamalla. Epidemian myötä monet firmat siirsivät lähes lennosta työntekijänsä etäyhteyksien päähän. Samoin kouluilla sekä opettajat että oppilaat pudotettiin lähes olemattomalla varoajalla päätteiden varaan.

Joukossa oli monessa koulussa niitäkin opettajia, jotka eivät siihen mennessä olleet hyödyntäneet tekniikkaa opetuksessaan käytännössä lainkaan. Lisäksi lukujärjestyksessä on aineita, joissa lähiopetus on ehdottomasti paras vaihtoehto, mutta tarvittaessa myös ne ovat taipuneet etäopiskeluun. Esimerkiksi ikaalilainen liikunnanopettajapariskunta on saanut Hämeenkyrön ja Ikaalisten yläkoululaiset hyvin liikkumaan myös etäohjeiden ja tekniikan välityksellä.

Yksi digitalisaatiota vahvasti tähän astikin eteenpäin ajaneista aloista Suomessa on pankit. Viimeistään nyt jokainen kynnelle kykenevä opettelee nettipankin saloja. Väistämättä koronakriisin jälkeen entistä useampi taipuu hoitamaan pankkiasioitaan verkon välityksellä, vaikka tähän asti olisikin mieluummin asioinut konttorilla.

Digitalisaatio on noussut tärkeään rooliin myös perhe- ja ystävyyssuhteiden ylläpidossa. Monet perheet lähestyvät tällä hetkellä isovanhempiaan jonkun sosiaalisen median videopalvelun kautta, jotta yli 70-vuotiaat voivat nähdä lapsiaan ja lapsenlapsiaan pelkkien puheluiden sijaan.

Myös ystävyyssuhteita ylläpidetään poikkeustilanteessa esimerkiksi kaveriporukan ryhmäpuhelujen avulla, jotta päästään lähemmäksi yhteisen illanvieton tunnelmaa.

Kun koronakriisi jossain vaiheessa väistyy, maailma tuskin palaa aivan ennalleen. Moni nyt opittu digitalisaation mahdollistama toimintatapa jää varmasti voimaan niin työelämässä kuin ihmisten arjessakin. Esimerkiksi palaverikäytännöt muuttuvat varmasti monessa yrityksessä ja entistä useampi kokous hoidetaan etäyhteyksien avulla niin, että osallistujat eivät joudu käyttämään aikaansa palavereihin siirtymisessä. Näin säästetään sekä aikaa, rahaa että ympäristöä. Myös etätyö luultavasti lyö itsensä läpi aivan toisella tavalla kuin tähän asti, kun yrityksissä on nyt pakon sanelemana testattu etätyön mahdollisuuksia ja huomattu tehtäviä, joissa etätyöstä on selkeää hyötyä.

Vaikka nyt otettu digiharppaus tuo yhteiskuntaan paljon uutta ja hyvää, silti ei pidä edelleenkään unohtaa, että kaikki eivät loikkaa digin pariin yhtä nopeasti ja innokkaasti, vaan myös muita kanavia ja mahdollisuuksia tarvitaan jatkossakin. Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että kasvokkaisilla tapaamisilla ja läsnäololla on edelleen monissa tilanteissa ihan oma arvonsa.

 

Katri Linnikko
päätoimittaja