Taas on se aika viikosta, kun on jonkinasteinen kunnia suunnata kauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Vaimon tekemän ylipitkän ja suomen kielen eksoottisempia aakkosia sisältävän ostoslistan lukeminen on osoittautunut opettavaiseksi, sillä uusien sanojen lisäksi olen oppinut, missä päin kauppaa asiat sijaitsevat. Enää en kavahda, vaikka listassa lukisi riisiviinietikka. Silloin vain tiedän saavani sushia.
Vaan tälle kauppareissulle olisi pitänyt saada mukaan aito hämeenkyröläinen. Hän olisi varoittanut ylpistymästä ja vain odottanut, koska jotain menee pieleen. Kauppaan mennessä olen kuitenkin innoissani: Vaimo on katsonut oikeaksi ilahduttaa siippaansa ribseillä (huomatkaa yksi eksoottinen suomen kielen aakkonen). Niihin tarvitaan juuri oikeanlaista maustekastiketta. Maistuvan soosin pullo etiketteineen on kauppaan mennessä mielessä kuin kirkkaana taivaalla elvistelevä Sirius. Huolehtivainen vaimo lähettää vielä kuvaviestin oikeasta pullosta. Kärry täynnä erimoisia syötäviä ja juotavia tuotteita suuntaan kohti maustehyllyä, ja huomaan ohittaneeni juuri sen kohdan hyllystä, jossa oikeanmerkkiset pullot ovat. Ei muuta kuin täyspysähdys, ostoskärryt tuohon odottamaan ja innokas paluu muutama metri taaksepäin.
Pullo kainaloon ja matkalla kärryille saan osakseni muutaman ikävähkön katseen. Olin näköjään innostuksissani onnistunut pysäyttämään ja jättämään kärryt vähän samaan tapaan kuin konttialuksen keväiselle Suezille. Onneksi nyt päästään pienemmällä ruuhkalla, myös irrotusprosessi on nopea ja saa pienemmän mediahuomion. Samalla totean pandemiassa olevan sellaisen hyvän puolen, että jos mokaa kaupassa, niin maskin takaa kukaan ei tunne. Myöhemmin tajuan, että kylältä ei löydy kovin montaa, jolla on kanttia kulkea julkisella paikalla Jokereiden t-paita päällä.
Kassan kautta ostokset kassiin ja kotiin. Siellä paluu maan pinnalle tulee nopeasti: ostit sitten väärän purkin, et katsonut kuvaa riittävän tarkasti. Jälkikasvu ottaa asiakseen peesata äitiään: Isi, miksi ostit väärän maustepullon, kysyy hän. Tässä kohtaa tunnen hämeenkyröläisen istuvan olkapäälläni ja kuulen hänen huomauttavan ylpistymisen synnistä. Vaimolla on opettavainen itseään vanhempi työkaveri. Hän on sanonut ”Silloin kun isäntä (EU:n tietosuojadirektiivin mukaisesti henkilön etunimi on korvattu substantiivilla) tuo kaupasta vääriä asioita, minä pistän hänet sinne takaisin niin monta kertaa, että tuo oikeita. Siinähän oppii.” Joten takaisin mars. Ovesta ulos astuessa vaimo lohduttaa: ”Mutta saatpahan taas kolumnin aiheen!” Niinpä niin.