VILJAKKALA

Kurjen rannassa paistaa aurinko. Kirsti Toiva kastaa harjaansa ja porstaa sillä mattoa.

– Kyllä täällä kelpaa. Katso nyt tätä maisemaa. Monesti matonpesupaikat ovat jossakin parkkipaikan nurkassa, mutta täällä saa olla kosketuksissa veden kanssa. Olen syntynyt ja elänyt elämäni veden äärellä. Kaipaan aina vettä, tyyntä tai myrskyisää. Melkein ahdistun, jos en sitä näe, kuvailee Kreikassakin asunut Toiva.

Kelit ovat olleet suosiolliset maton käsin pesemistä ajatellen.

– Tällainen matonpesupaikka on ylellisyyttä. Lapsuudessani pesimme mattoja rannassa, mikä oli tietenkin saastuttavampaa. Ergonomisestikin tämä on oikein hyvä, sanoo Toiva.

Maton peseminen on Toivan mukaan miellyttävä aistikokemus. Vesi tuntuu hyvältä ja äänimaisemakin on rannassa rauhoittava.

– Mäntysuovan tuoksu kuuluu asiaan. Matot tuoksuvat kotonakin vielä muutaman päivän.

Toiva näyttää leppäkertuin koristeltua juuriharjaansa ja kertoo sen olevan itselleen merkityksellinen.

– Tämän koristeli omin käsin muistisairas äitivainaani päivätoimintakeskuksessa ollessaan, joten sillä on paljon tunnearvoa. Työskentelen itse muistisairaiden kanssa, joten tunnen sen merkityksen.