Varsin vähän on puhuttu siitä, miten Hämeenkyrön väylä vaikutti ja vaikuttaa kuntalaisten elämänlaatuun. Jo rakennusaika oli kuormittava – paalutus, rekkaralli ja saviset tiet kiusasivat kuntalaisia kuukausia.

Uuden tien vuoksi menetettiin kuitenkin myös jotakin paljon arvokkaampaa. Nurin meni lähimetsä ja sen myötä katosivat pururata ja hiihtoladut, jotka mahdollistivat lähiliikunnan ja virkistäytymisen lähiluonnossa. Nyt on hypättävä autoon, mikäli mielii harrastaa ulkoilua luonnossa.

Vaikka kotini sijaitsee linnuntietä laskettuna vajaan kilometrin päässä ajoväylästä, liikenteen äänet kantautuvat yötä päivää voimakkaana kotipihalleni. Talvella haitta on pienempi, kun suurin osa ajasta vietetään sisätiloissa, minne ääni ei kuulu. Kesällä tilanne on toinen. Veikkaanpa, että jatkossa en vietä suloisia kesäpäiviä kotini parvekkeella hiljalleen lipuvaa Pappilanjokea katsellen.

Tietenkin on tärkeää, että Hämeenkyrö säilyy elinvoimaisena, kuntaan tulee uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Elämänlaatua ei kuitenkaan mitata ainoastaan euroilla.

Elämänlaatuun liittyvien teemojen tulee olla keskeisessä roolissa kuntastrategiassa.

Jaana Ollilainen