Viime aikoina mediassakin on ollut susiuutisia ja niille on yksinkertainen syy: sudet ovat lisääntyneet, eivätkä ne enää ole ihmisarkoja. Hämeenkyrössäkin susihavaintoja on viimeisen vuoden aikana ollut eri puolilla pitäjää viikoittain ihan talojen pihapiirissä. Havaintoja tekevät ihan tavalliset ihmiset ja hyvä niin, että saadaan havaintoihin perustuvaa tietoa susien todellisesta määrästä.

Yksi tärkeä keino tiedon keruussa on luonnonvarakeskuksen eli LUKE:n ylläpitämä Tassu-suurpetohavaintojärjestelmä, johon suurpetoyhdyshenkilöt kirjaavat todennetut suurpetohavainnot. Luottamus järjestelmään tosin vähän kärsii, kun LUKE:n tulokset kannan suuruudesta eivät ole juurikaan muuttuneet viime vuosina, vaikka jokainen on selvästi huomannut susihavaintojen ja muidenkin suurpetojen lisääntymisen.

Metsästäjäliitto on metsästäjien etujärjestö ja sen kuuluukin ajaa metsästäjien etuja, johon kuuluu vahvasti monimuotoisen luonnon sekä kestävän riistatalouden puolustaminen. Mediassa metsästys kuitenkin on ollut hyvin vähän esillä jos verrataan luontojärjestöihin, jotka jopa hyvin kyseenalaisin tempauksin ovat olleet jatkuvasti esillä. Niiden osalta voidaan puhua lobbauksesta ja jopa soluttautumisesta vaikuttaville ja tärkeille paikoille, mikä näkyy esimerkiksi suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen estyessä, vaikka pykälissä ei muutosta ole tapahtunut verrattuna aikaisempaan metsästyksen sallivien lupien käytön mahdollisuuteen.

Mediassa luontojärjestöjä käytetään ”asiantuntijoina”, vaikka kyseessä on puolueelliset, aatteellisten järjestöjen edustajat, jotka tuovat esille omat mielipiteensä. Luontojärjestöjen ja Kaarina Davisin (UO 8.1.2025) mukainen petojen toteuttama sekä hirvieläinten että pienpetojen kannansäätely tekee kyllä maaseudun ihmisistä katoavan luonnonvaran, mikä näillä lieneekin perimmäinen tavoite. Metsästäjät ja maaseudun ihmiset toivovat petoeläinkantojen kurissapitämistä, johon kannanhoidollinen metsästys olisi erinomaisen hyvä keino. Suomessa suurpetoeläin havainnot ovat lisääntyneet voimakkaasti, samoin kotieläinten- sekä koirien ja kissojen vahingot. Vahinkoa aiheutuu tuotanto-eläimille, niiden laiduntamiselle sekä rehuille.

Lehdistö on tosiaan kiinnostunut suurpetokysymyksistä, koska ainakin maaseudulla ihmiset ovat huolissaan lastensa ja eläintensä sekä jopa omasta turvallisuudesta. Tällaisia tiedusteluja itsekin saan varsin usein. Olen ollut mukana riistahallinnossa lähes 40 vuotta, aikanaan maakunnallisella sekä valtakunnan tasolla ja nykyisellään paikallisella tasolla riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajana yli kymmenen vuotta. Metsästäjäliiton toimintaan en ole osallistunut. Aitiopaikalta olen nähnyt monien riistalajien runsastumisen, mukaan lukien suurpetojen lisääntyminen, ja minun on vaikea ymmärtää muuta toimivaa ja ihmisten turvallisuutta ylläpitävää ratkaisua kuin eri riistalajien kestävään, sääntöpohjaiseen metsästykseen perustuva kannanhoito.

Harri Isomuotia

Hämeenkyrö