UutisOivassa kerrottiin lastensuojeluilmoitusten määrän nousseen Hämeenkyrössä huolestuttavasti. Sosiaalityön päällikön mielestä ”panostusten tulee kohdistua esimerkiksi harrastustoimintaan ja koulumaailmaan, jossa lapset ovat.”

Kannatan myös ennaltaehkäisyä mutta jäin miettimään, onko tämä parasta apua huonosti voivalle lapselle ja perheelle. Hämeenkyrössä on vuoden aikana tehty päätöksiä jotka on perusteltu lasten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisellä. Maksuton varhaiskasvatus viisivuotiaille, harrastustakuu, liikuntapaikkojen kehittäminen ja viimeisimpänä aloite välipalapatukasta koululaisille.

Kunnalle nämä hankkeet tulevat maksamaan vuosittain vähintään sata tuhatta, luultavasti useampia satoja tuhansia. On hyvä että lasten avuntarve on huomattu ja siihen halutaan vastata. Olen silti epäileväisellä kannalla ovatko keinot riittävän vaikuttavia. Mielestäni ne vaikuttavat yhtä riittämättömiltä kuin hiekan padolla korjaaminen tai villasukan reiän paikkaaminen eristeteipillä. Kyllä kai ne jotain auttavat. Ongelma on siinä, että jos tehdään päätöksiä sillä perusteella, että vain toivotaan keinojen vaikuttavan voi kaikki hyöty valua hukkaan. Saadaan monille jotain kivaa ja kenellepä maksuttomuus ei kelpaisi. Ratkaisujen vaikuttavuutta ei kuntatasolla arvioida riittävästi, vaikka niihin sitoudutaan useiksi vuosiksi. Jo ennen päätösten lukkoon lyömistä pitäisi sopia kuka, miten ja milloin arvioi päätöksen vaikutuksia.

Tuntuu kuin kokonaisnäkemys ei nyt olisi kenelläkään hallussa. Tilkkutäkkiratkaisut näyttävät siltä, että lasten hyväksi tehdään asioita mutta tiedossa ei ole saavuttavatko ne heikoimmassa asemassa olevat. Auttavatko ne hyvin vai luovatko ne vain vaikutelman siitä, että olemme yrittäneet? Auttaisiko paremmin jos suunnattaisiin apua eli rahaa runsaammin sinne missä ongelmia on jo näköpiirissä?

Jos lapsi voi huonosti on kyseessä koko perheen ongelma. Taustalla voi lapsen ongelmien lisäksi olla vanhempien syrjäytyminen työstä ja elämästä, väsymyksestä johtuvaa välinpitämättömyyttä tai voimattomuutta, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia. Näihin voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevällä työllä mutta se vaatii sitä, että palveluverkko on kunnossa ja työtä tehdään pitkäjänteisesti. Tarvitsemme riittävästi ammattitaitoisia ihmisiä sosiaalitoimessa, terveydenhoidossa ja kouluissa.

Tämän vuoksi ehdotan, että kunnan taloustilanteen ollessa kehno jätämme toistaiseksi kaikille jotain kivaa -roiskaisut tekemättä ja keskitymme pelkästään perusteellisesti perusteltuihin perusasioihin joiden vaikuttavuus pystytään jollakin tavoin osoittamaan, ei vain toivomaan.

Krista Silmu

• Koulu
• syrjäytyminen
• sosiaalityö