IKAALINEN 14.9.2021 17:00

Läykin sukutila sai vanhaa perinnettä kunnioittavat jatkajat

Terhi Palonen

– Tässä pihapiirissä olen temmeltänyt pian 40 vuotta, joten paikka on minulle hyvin läheinen. Tilan hankinta oli pitkään muhineen haaveen täyttymys. On hienoa jatkaa suvun perinnettä. Tänne oli hyvä muuttaa oman perheen kanssa, tuumaa Ikaalisten keskustan tumassa sijaitsevan Läykin talon uusi isäntä Pentti Läykki.

Läykin talo on nyt Pentin ja vaimonsa Merjan sekä heidän lapsiensa Niilon, Lyytin ja Vilhon koti. Koska maalaistaloon kuuluvat myös kissat, Hilda ja Hulda löysivät sieltä kodin.
– Lapsiperheelle talo pihoineen on ihanteellinen. Nyt on lapsille omat huoneet ja muutenkin tilaa temmeltää, kertoo Merja.

Satojen vuosien historiaa

Maalaistalon pihapiirin ulkorakennuksineen henkii satojen vuosien historiaa. Vanhoihin rakennuksiin on taltioitu Läykin suvun työtä, kädenjälkeä ja elettyä elämää.

Ensimmäiset merkinnät Läykistä ovat vuoden 1540 maakirjassa. Siellä mainittiin myös kolme muuta Läykkälän kantatilaa eli Kamrat, Palomäki ja Suppa.
Tila oli jo tuolloin nimeltään Läykki, mutta sen silloiset omistajat eivät ole nykyistä sukuhaaraa. Nykyinen suku asettui Läykille 1800-luvun lopussa, kun Koura-niminen isäntä osti tilan. Sillon tapana oli, että omistaja ottaa tilan nimen.
Läykkälässä rinteellä seisovaa nykyistä Läykin taloa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1860 ja se valmistui vuotta myöhemmin. 160-vuotiaasta hirsitalosta on pidetty hyvää huolta.
Viimeksi talossa asuivat Pentin isovanhemmat Aino ja Samuli Läykki. Talo ehti olla tyhjillään kymmenisen vuotta, mutta sinäkin aikana siitä pidettiin huolta.
– He saivat asua rakkaassa kodissaan lähes kuolemaansa saakka, Pentti kertoo.
Läykin päärakennus on suojeltu, joten määräysten mukaan talon ulkoasua ei saa muuttaa. Uudet omistajat keskittyvät tulevissa remonteissa sisätilojen kunnostukseen.
– Koska talo on peruskunnoltaan hyvä, tulevat remontit eivät pelota, Pentti Läykki kertoo.

Remontointi tuttua

Läykit hankkivat vanhan sukutilan viime vuoden lokakuussa, ja muutto sinne alkoi tämän vuoden elokuussa. Läykit muuttivat Ylöjärven Metsäkylässä sijaitsevasta rintamamiestalosta.

– Sitä kotia ehdimme remontoida koko asumisajan eli 12 vuotta, joten tuntumaa tulevaankin on, pariskunta naurahtaa.
Suuri helpotus ja apu tulevissa remonteissa on isännän ammatti. Pentti on kirvesmiehenä rakentanut ja korjannut taloja jo 20 vuoden ajan.
– Joskus tulee mieleen sanonta, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Pentti kun tekee välillä pitkää työpäivää kirvesmiehen hommissa, niin hirvittää, kuinka hän jaksaa vielä työpäivän päätteksi remontoida omaa kotia, Merja tuumaa.

Remonttia pihasta sisätiloihin

Iso remontti ei kuitenkaan Läykkejä pelota. Heillä ei ole myöskään hoppu remontoida.

Ahkerien käsien jäljet näkyvät kuitenkin jo. Loppukesästä talon iso pihamaa laitettiin lähes kokonaan uusiksi. Puutarhan ikivanhat lahot omenapuut ja marjapensaat saivat kyytiä. Piha ja kulkutiet saivat uudet pohjat ja talon vierustat salaojat viemäreineen. Talo sai myös uudet rännit, joita siinä ei 160 vuoteen ole koskaan ollut. Navetta ja puuliiteri ovat saaneet seiniinsä uuden punamultamaalin.
Yli kolme metriä korkeiden huoneiden seinät ovat jo saaneet uutta pintaa. Isosta salista on tapettikerrosten alta paljastettu esiin komeaa hirsiseinää. Salin hyvin säilyneet lautalattiat saavat jäädä.
– Talossa on myös hienoja tapetteja, joita haluamme säilyttää. Paljon on sellaista, jonka haluamme säilyttää muistoksi tuleville polville, Merja kertoo.
– Keittiö, pesu- ja wc-tilat menevät täydellisesti uusiksi. Myös talon ulkovuoren korjaukset ja maalaus ovat työlistalla. Pihasaunan rakentaminenkin on mielessä, Pentti kertoo.
- Taloon on vuosien saatossa tehty monenlaisia muutoksia. Vanhoja tulisijoja purettiin ja tilalle rakennettiin 1960-luvulla takka. Nyt se tullaan mahdollisesti purkamaan ja toiveena on saada kunnon perinteinen leivinuuni, Merja kertoo.

Luodin reikä taulussa, pistimen jälki uunissa

Talon emännällä on monipuolinen ammattitausta. Ravintolakokiksi opiskellut Merja ei juurikaan sitä työtä ole tehnyt, sillä lähes 20 työvuotta pyörähti kaupan alalla. Töiden ja lastenhoidon ohessa hän kouluttautui huonekalurestauroijaksi Ikatalla. Parhaillaan hän opiskelee lähihoitajaksi.

– Sormet syyhyävät vanhojen huonekalujen entisöintiin. Nyt niille on ainakin tilaa, hän sanoo.
Nykyiset omistajat haluavat vaalia talon perintöä. Niinpä esimerkiksi seinällä oleva maalaus pysyy paikallaan, ja siinä oleva sisällissodassa punaisten luodinreikä pysyy siinä. Samoin kakluunissa oleva särö, jonka punaiset hakkasivat pistimellä etsiessään uunista rahoja.
– Hirsitalon ilmaa on ihana hengittää, vaikka talvella sukat välillä pyörivät jalassa, Merja huokaa.
Sukkien pyörimiseen on luvassa helpotusta, koska lämmitysjärjestelmä uusitaan, mutta jatkossakin rakennus lämpiää puulla.
– Talossa leijailee hyvä henki eikä täällä edes kummittele, Merja nauraa.

Jaa artikkeli

Facebook Twitter

Lue lisää