Seuraamalla Kiinan ja Meksikon jokien värejä voi ennustaa uuden sesongin trendivärit, kuuluu vaatealan kriittisten asiantuntijatahojen lannistava sanonta. Tekstiiliteollisuus on yksi suurimmista vesistöjen saastuttajista, eikä huimaa vauhtia päivittyvä, halpa ultrapikamuoti paranna tilannetta – päinvastoin. Vaarallisten kemikaalien liukeneminen vesistöihin on vain yksi tekstiiliteollisuuden ongelmista, sillä alaan liittyy valitettavan paljon myös muita epäkohtia. Jos haluaa itse toimia vastuullisesti, on tiedettävä miten kuluttaa, eikä se ole aivan helppoa. Katoamme helposti houkuttelevien sertifikaattien ja kauniiden vastuullisuuslupausten taakse, vaikka todellisuudessa pelkkä maininta ei vielä voi antaa läpinäkyvyyden takeita.

Kaikkea kuluttamista ei tietenkään tarvitse tai voi lopettaa, mutta on hyvä tiedostaa, että planetaarinen vaatekaappi kestää seitsemän uutta vaatehankintaa vuodessa. Tämä on määrä, johon sekä kansalliset, että kansainväliset tutkimusryhmät ovat laskelmissaan päätyneet, verratessaan tekstiilituotannon kuormittavuutta ja maapallon ekologista kantokykyä. Käytettynä ostetun vaatteen kuormittavuus on kuitenkin vain murto-osa uuteen verrattuna, eikä niitä täten lasketa tähän kiintiöön.

Monen ikäiseni tavoin poden maailmantuskaa ja huolta siitä, mihin maailma on menossa. Puhtaan maaseudun idyllissä tuntuu, että olisi vastuutonta olla tarkastelematta omaa toimintaa kriittisesti ja niinpä olen ajautunut ahmimaan tietoa tästäkin aiheesta. Omalla kohdallani sivistävän helpotuksen toi kapseli.

Kapselivaatekaappi kuulostaa avaruustermiltä, mutta on minun kohdallani huolella kuratoitu kokoelma ajattomia, hyvälaatuisia vaatteita, joita yhdistelemällä muodostuu useampi vaatekerta. Kapselin etuja on se, että samat vaatteet kiertävät käytössä pitkään ja näin ollen myös kunkin vaatekappaleen täysi potentiaali saadaan talteen. Oman ihannevaatekaapin filosofia ei kumpua niinkään somevaikuttajien avauksista, vaan sukeltaa paljon syvemmälle. Pappani nimittäin oli oikeastaan jonkin sortin pioneeri näilläkin kentillä.

Papalla oli karkeasti lueteltuna ehkä kahdet samettihousut arkikäyttöön, kulmahousut juhlahetkiin, tumma trenssi surusaattoja varten, karvalakki, jussipaita, villapaita, pari verkkopaitaa, varrelliset talvikengät, nahkaiset kävelykengät, kumisaappaat, kauluspaita, vaalea kevättakki, baskeri, muutamat sukat, sekä joitain pitkiä ja lyhyitä alushousuja. Nämä ja vain nämä vaatteet vuorottelivat papalla vuosikymmeniä. Niitä huollettiin, tuuletettiin, pestiin harvakseltaan ja ne käytettiin todella loppuun. Pappa ei kuitenkaan ikinä ollut missään määrin epäsiisti.

Ihan tähän määrään en yllä itsekään, mutta vuoden kiihkeimmän kulutussesongin juuri mentyä heitän haasteen tarkastella omia tottumuksiaan. Oman vaatesuhteen tutkiminen onkin nimittäin erityisen kannattavaa. Kun tietää millainen oma pukeutumis- tai kulutustyyli on, välttää helpommin hutihankinnat ja vapauttaa tärkeitä resursseja. Pärjäisitkö sinä tämän vuoden seitsemällä vaatehankinnalla?

Kirjoittaja Mira Aro on maallemuuttaja, joka on oppinut luontevasti tervehtimään erilaisia autoja.