On muodostunut jo perinteeksi puhua kansalaisopistosta aina, kun kunnalla menee huonosti ja etsitään säästöjä. Niin nytkin.
Valtuustoaloitteessaan 26.09.11 Kirsti Pohjankuru esitti, että kansalaiopistotoiminta siirrettäisiin kolmannen sektorin hoidettavaksi. Vastaavan aloitteen hän oli tehnyt myös 17.5.2010. Asia käsiteltiin niin sivistyslautakunnan, hallituksen kuin valtuustonkin kokouksissa. Valtuusto hylkäsi, mielestäni aivan perustellusti aloitteen.
Kansalaisopistoasiaa käsiteltiin myös vuosituhannen alussa, kun valmistelin Länsi-Pirkanmaan koulutuskuntayhtymälle 2.4.2004 lausuntoa kansalaisopisto-toiminnan siirtämistä sen alaisuuteen. Asiaa käsiteltiin useaan otteeseen myös työryhmässä, johon kuuluivat Hämeenkyrön, Ikaalisten ja Parkanon sivistysjohtajat, alueella toimivien opistojen rehtorit ja koulutuskuntayhtymän edustaja. Koulutuskuntayhtymän taholta asiaa oli valmisteltu myös organisaatiomallilla.
Johtopäätöksessä Hämeenkyrön taholta todettiin, ”ettemme tue opiston liittämistä koulutuskuntayhtymään, sen sijaan näemme mahdollisena, että yhteistoimintaa lisättäisiin, mikä tapahtuisi vapaassa kansansivistystyön hengessä toistensa vahvuuksia ja toimintamahdollisuuksia kunnioittaen”.
Asiaa kysyttiin myös opiston opiskelijoilta, joista 78 % kannatti olemassa olevan organisaation säilyttämistä.
Selvityksessä opistoalueen asukasmäärät olivat 7.1.2002 (suluissa tilastokeskuksen ennusteet 2030):
Hämeenkyrö, Viljakkala 11 890 (12 474)
Ikaalinen, Jämijärvi 10 019 (8 313)
Parkano, Kihniö 10 160 (8 163)
Esillä oli myös Kyröskosken setlementin liittyminen Hämeenkyrön kansalaisopistotoimintaan.
Koulutuslautakunnan kokouksessa 22.5.2002 asiaa käsiteltiin Kyröskoskelan kannatusyhdistys ry:n esityksen 4.9.1998 pohjalta: ”Esitämme, että Hämeenkyrön kunnanhallitus käynnistäisi selvityksen kansalaisopistotoiminnan tehokkaasta ja taloudellisesta hoitamisesta Hämeenkyrön kunnan alueella. Toivomme eri vaihtoehtojen kartoitusta rakentavassa hengessä.”
Kannatusyhdistys ry muutti esitystään 2.3.1999 ja esitti:”... ehdotamme kuitenkin, että asialla ei pidetä mitään kiirettä, tavoitteemme ei ole nopea vastaus...”
Todettakoon, että Hämeenkyrön kansalaisopiston perustamisen aikoihin lähtökohtana opiston perustamiselle oli ollut, että Kyröskosken setlementin toimintaa olisi laajennettu koko kunnan alueelle, jolloin uutta kansalaisopistoa ei olisi alueelle tarvittu.
Elämme muutosten aikaa. Opistojen kohdalla pätevät samat asiat. Toiminta ratkaisee. Viime vuosina keskeisiksi vaatimuksiksi ovat nousseet rakenteelliset uudistukset. Tuntuu siltä, että muutos ratkaisee kaiken.
Opistojen oiskelijoille tehdyssä tiedustelussa esille nousi läheisyysperiaate. Opiskelun lisäksi sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä erityisesti ikäihmisille.Tulevaisuudessa tämä tarve tulee entisestään lisääntymään.
Monissa oppilaitoksissa, myös kansalaisopistoissa, yhteistyö muitten oppilaitosten kanssa oli jo hyvässä alussa. Nyt yhteistyö esimerkiksi avoimen korkeakoulun ja kesäyliopistojen kanssa on hiipunut. Nuorille ja työelämässä oleville se oli hyvä polku jopa uuteen ammattiin. Opistoissa suoritetut arvosanat hyväksyttiin myös yliopistojen tutkintovaatimuksissa, mikä nopeutti niin tutkinnon suorittamista kuin jopa pääsyä opiskelemaankin. Opettajat olivat yliopistojen opettajia. Sen sijaan Hämeenkyrön kansalaisopiston tapaan taiteen perusopetus on tullut jäädäkseen. Joissain opistoissa sitä on laajennettu pidemmällekin.
Pohdin myös löytyisikö Sasky:n kanssa yhteistyömahdollisuutta. Koskilinnna olisi opetuspaikkana erinomainen.
Olen UutisOivan päätoimittajan kanssa ”samoilla linjoilla”. Vierastan kovin suuria organisaatioita. Saatavien etujen sijaan saatamme menettää jotain selllaista, mitä isot organisaatiot eivät voi tarjota. Liekö sote sellainen?

Kauno Perkiömäki