Torikadun Olohuoneella on eläväinen meininki, kun täysi tusina nuoria laulajia on saapunut torstai-illan harjoituksiin, joita ohjaa Hämeenkyrön seurakunnan kanttori Sanna Loikas.

– Junior Gospel Singers -ryhmän perusti Heidi Olkinuora syksyllä 2014 Viljakkalassa ja muutamaa vuotta myöhemmin perustettiin sen rinnalle Mini Gospel Singers, Loikas kertoo.

”Minit” on nuorempien ryhmä, eskari-ikäisistä kolmasluokkalaisiin, ja ”Juniorit” neljäsluokkalaisista ylöspäin. Harjoituksia on kerran viikossa. Ryhmät kokoontuvat torstaisin, kumpikin ryhmä treenaa kolme varttia kerrallaan. Kummassakin ryhmässä on tällä hetkellä 16 jäsentä, mutta ihan kaikki eivät tällä kertaa päässeet mukaan harjoituksiin.

Treenien lisäksi ryhmät pääsevät myös esiintymään. 10-vuotisjuhlakonsertti pidettiin marraskuussa ja joulukuun puolivälissä on luvassa Donkkis-joulukonsertti perheille Viljakkalan liikuntahalli Vilskeellä.

– Esiintymisiä on myös perhejumalanpalveluksissa tai hoivakotivierailuilla, Loikas kertoo.

Tutussa paikassa ei jännitä

Lapsikuorossa ei ymmärrettävistä syistä tehdä valtavan pitkiä uria, mutta viidesluokkalainen Susanna Virtanen on ollut mukana jo nelisen vuotta.

– Musiikki on yksi lempiaineista koulussa ja lauluista suosikkini on Joulupuu on rakennettu, Virtanen kertoo.

Neljäsluokkalaiset koulukaverukset Karoliina Korobeinikova ja Minea Puro ovat hiukan tuoreempia kuorolaisia.

Vuoden verran mukana ollut Korobeinikova kertoo silloin tällöin laulavansa yksinkin, esimerkiksi läksyjä tehdessään.

Puro on ollut kuorossa mukana ainakin pari vuotta.

– Kässä ja kokkailu on koulussa mukavampaa kuin musiikki. Onneksi nokkahuilujakso päättyi, Puro tuumii.

Joulukuinen konsertti pidetään viljakkalalaisille Korobeinikovalle ja Purolle suorastaan kotikentällä.

– Esiintyminen ei jännitä yhtään, kun paikka on tuttu, he toteavat kuin yhdestä suusta.

Lyhyen haastattelutuokion jälkeen kolmikko palaa harjoittelemaan muiden mukana ja ryhmä järjestäytyy laulamaan videolle joulutervehdyksenä Matti Laitisen säveltämän ja sanoittaman kappaleen Joulun tarina.

Vilkas ja ihan hyvällä tavalla äänekäs joukko hiljenee, kun Loikas sanoo tarvitsevansa neljä vapaaehtoista.

– Mihin, joku kysyy varovasti.

– Kelloja soittamaan.

Ainakin kymmenen kättä singahtaa saman tien pystyyn.

Mainio esimerkki terveen epäluulon ja hillittömän innostuksen salamannopeasta vaihtelusta.