Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa liikenteen päästöt ovat aina esillä. Toki kuuluukin olla, sillä Suomessa liikenne muodostaa noin viidenneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Väyläviraston mukaan näistä päästöistä yli 90 prosenttia tulee tieliikenteestä.
Liikennepäästöjen vähentämisessä sormella osoitetaan useimmiten yksityisautoilijoita. Varsinkin kaupungeista katsottuna yksityisautoilla tehdyt matkat voitaisiin korvata julkisella liikenteellä, polkupyörällä tai vaikka vähän pidemmällä kävelyllä.
Maaseudun näkövinkkelistä tilanne on toinen. Aika harvalla on sellainen etäisyys työpaikalle, että kulkeminen onnistuisi kohtuullisessa ajassa ilman omaa autoa. Omaa autoa puoltavat myös sujuvuus ja omien aikataulujen mahdollisuus. Julkisen liikenteen suosio laski entisestään koronan myötä, kun moni aiemmin julkista liikennettä käyttänytkin siirtyi omaan autoon tartuntojen pelossa. Epidemia vaikutti myös julkisen liikenteen tarjontaan, kun vuoroja vähennettiin käyttäjienkin vähentyessä.
Jotta aiemmat käyttäjät saataisiin palaamaan ja uusiakin matkustajia houkuteltua kyytiin, julkisen liikenteen mahdollisuuksia pitäisi tuoda aktiivisemmin esiin. Autokansaa pitäisi herätellä huomaamaan, että julkisillakin voi kulkea vaikka osan työmatkasta, vaikka kotiovelta ei kyytiin pääsisikään.
Jotta siirtyminen olisi oikeasti vaihtoehto, pitäisi muistaa myös hinnoittelun kohtuullisuus. Harva on valmis maksamaan isompia kustannuksia työmatkoista, joihin kuluu julkisilla enemmän aikaa. Yksi huomioitava asia on myös pysäköinti. Jos joukkoliikenteen käyttöä halutaan lisätä, pitää työmatkalaisille tarjota myös helppo ja maksuton parkkipaikka, johon oman auton voi päiväksi jättää.
Kuntien kannattaa muistaa joukkoliikenteen merkitys paitsi päästöjen vähentämisen näkökulmasta, myös asukkaiden houkuttelemisessa. Varsinkin nuoremman polven keskuudessa joukkoliikenteen sujuvuus voi olla ratkaiseva tekijä, kun mietitään asuinpaikkaa.