Tavallisesti tähän aikaan vuodesta mielessä kuplii ajatuksia siitä, mitä kaikkea kivaa voisi alkaa syksyn pimeinä iltoina harrastaa. Kansalais- ja musiikkiopistot, urheiluseurat ja erilaiset järjestöt tarjoavat yhdessä lukemattomia harrastusvaihtoehtoja. Kesän jälkeen on ihanaa ja turvallista siirtyä aikataulutettuun arkeen ja rutiinien pariin. Syksyn viehätykseen kuuluu myös ajatus siitä, että voi aloittaa jotain uutta ja kiinnostavaa.
Tänä vuonna monia harrastusryhmiä varjostaa viime talven tavoin korona. Esimerkiksi kansalaisopistoissa odotetaan kuumeisesti, päästäänkö kursseja aloittamaan paikan päällä vai joudutaanko opetus aloittamaan verkon välityksellä. Osa kursseista toki onnistuu teknisesti hyvin myös verkossa, mutta osa kursseista täytyy peruuttaa. Eikä tekninen mahdollisuus toki monessakaan harrastuksessa korvaa läsnäoloa ja tuo samaa iloa kuin ryhmässä harrastaminen.
Pahimmillaan osa harrastuksista on ollut monella lähes puolitoista vuotta tauolla. Koronan tuomat harrastustauot näkyvät ainakin urheilussa monissa joukkuelajeissa harrastajamäärien selkeänä vähentymisenä. Monien lajien parista on kantautunut viestiä, että varsinkin junioriharrastajat ovat kaikonneet. Seuroilla onkin nyt täysi työ saada kännyköiden ja konsolipelien pariin uppoutuneet lapset ja nuoret takaisin liikunnan pariin. Eikä kaikille aikuisillekaan välttämättä ole helppoa lähteä uudelleen liikkeelle ja harrastamaan, kun yli vuosi on pääosin etäilty ja oltu sosiaalisesti eristyksissä.
Suurimmalla osalla on kuitenkin varmasti jo kipeä halu päästä takaisin ihmisten pariin ja sosiaalisiin ympyröihin. Onneksi rokotekattavuus alkaa Suomessa olla jo niin korkealla tasolla, että haave paluusta normaaliin niin arjessa kuin harrastustoiminnassakin on toivottavasti enää ajan kysymys.