Suomalainen varhaiskasvatus ja esiopetus ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja korkeasta laadustaan sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Laatua on takaamassa valtakunnallisiin, paikallisiin ja henkilökohtaisiin suunnitelmiin perustuva tavoitteellinen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa korostuu erityisesti pedagogiikka sekä korkeakoulutetut toteuttajat.

Esiopetuksessa lapsi on aktiivinen toimija ja toiminnan lähtökohtana on lasten mielenkiinnon kohteet, lapsilähtöisyys, toimintaan suunnitelmallisesti valittu pedagogiikka ja ennen kaikkea kaikessa tässä ikätason mukainen pedagoginen leikki. Lapsella on oikeus saada tukea toiminnalleen ja kehittymiselleen. Tuki ei tarkoita pelkästään oppimisvaikeuksia, vaan erityisesti lapsen oikeutta edetä kehitysedellytystensä mukaisesti. Kaiken toiminnan tulee vahvistaa lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se mahdollistuu, kun pedagogiikassa voidaan syventyä lasta kiinnostaviin aiheisiin ja toiminta on moniammatillista. Tiedämme motivaation merkityksen kehittymiseen ja oppimiseen. Lapsilähtöisyys ei sekään tarkoita, että lapsi määrittää toiminnan sisällön ja toteutuksen, vaan sitä, että lapsi otetaan aktiivisesti mukaan toiminnan suunnitteluun, mutta toiminta toteutetaan pedagogisesti lasta tukevalla tavalla kasvatusalan asiantuntijoiden valvonnassa. Niin sanottu vapaa leikki kuuluu sekin varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen.

Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden. Hämeenkyrössä koko kunnan esiopetus on järjestetty vuodesta 2009 perusopetuksessa koulujen yhteydessä. Vuonna 2019 myös esiopetusta täydentävä aamu- ja iltapäivätoiminta siirtyi koulujen järjestämäksi. Nykyisillä esiopetuksen opettajilla on esiluokanopettajien kelpoisuuden lisäksi pitkä työkokemus. Tutkimuksen mukaan (Eskelä-Haapanen ym., 2016) esikoululaiset odottavat ennen koulun alkua muun muassa perusopetukselta haastavia tehtäviä, tuttuja aikuisia ja ympäristöä sekä ystävien pysymistä samoina kuin esikoulussa, mutta toisaalta pelkäävät uutta ympäristöä ja sen rakenteita, kouluun sopeutumista, koulumatkaa, uusia aikuisia ja ystävyyssuhteiden muodostumista.

Hämeenkyrössä erittäin toimivasta kokonaisuudesta (lapselle ehyen päivän toteutuminen) sekä perheiltä ja koulun henkilökunnalta saadusta positiivisesta palautteesta huolimatta esiopetusta ollaan siirtämässä päiväkotien yhteyteen varhaiskasvatusympäristöihin. Vetoan kuntapäättäjiin ja perheisiin, joiden lapset ovat aloittamassa esikoulua pohtimaan edellä mainittuja seikkoja. Miten tuen jatkumo moniammatillisesti järjestetään siirtymässä, entä miten lasten henkilökohtaiseen monilukutaitoon ja matemaattisen osaamiseen liittyvät opetuksen tavoitteet saavutetaan? Nämä ovat joustavassa esi- ja alkuopetuksessa äärimmäisen tärkeitä. Pohtikaa ratkaisun järkevyyttä. Siirtyminen ensimmäiselle luokalle on lapsen tulevan koulupolun, jopa tulevaisuuden, suhteen kaikkein ratkaisevin koulusiirtymä terveen itsetunnon perustana. Älkää heikentäkö sen onnistumista kenenkään hämeenkyröläisen lapsen kohdalla!

Sirpa Eskelä-Haapanen

KT, Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen johtaja, esi- ja alkuopetuksen yliopistonlehtori